Viivi seisoi Helsingin juna-asemalla.
-Meneekö tämä juna Rovaniemelle? kysyi Viivi eräältä matkustajalta.
-Kyllä menee.
-Selvä, kiitoksia paljon.
Viivi nousi sen jälkeen junaan.
-Päivää, onko tämä paikka vapaa? kysyi Viivi eräältä vanhukselta.
-Kyllä on,istu siihen vaan.
-Kiitos.
Vanhus hymyili Viiville ystävällisesti.
-Menettekö Rovaniemelle?
-Kyllä,tulen Helsingistä.
-Vai Helsingistä! Asutko säkin siellä?
-Jep,asun.
-Mitäs tykkäät asua Helsingissä?
-No,onhan se ihan viihtysä kaupunki,et ei valittamista.
Vanhus nyökytti päätään.
-Minä olen Tampereelta. sanoi eräs matkustaja käytävän toisen puoleisesta pöydästä.
-Viihdytkö sä siellä Tampereella? Viivi uskalsi kysyä siltä.
-Viihdyn.
-No,kiva kuulla.
Monen tunnin kuluttua juna saapui Rovaniemelle.
Tullessaan ulos Viivi huomasi erään rouvan.
-Päivää, olen Viivi Martikainen,oletteko Pirkko Jokinen?
-En ole, pahoittelen.
-Voi anteeksi.
-Ei se mitään.
Silloin Viivi kuuli huudon:
-Neiti, neiti! Minä olen Pirkko Jokinen. Päivää Viivi!
-Kas päivää rouva,olen iloinen nähdessäni teidät, vastasi Viivi.
-Samaa voisin sanoa sinustakin. Tervetuloa Rovaniemelle?
-Kiitos.Mitä kuuluu?
-Hyvää kuuluu,entäs teille?
-Hyvää kiitos.Auto odottaa tuolla,lähdetäänkö?
-Lähdetään vaan.
Pian rouvan vierelle ilmestyi nuori poika.
-Tässä on poikani, esitteli rouva poikansa Viiville.
-Hei,olen Antero,kukas sä oot?
-Olen Viivi,Hauska tutustua?
-Samoin suhun.Mitäs sulle kuuluu?
-Hyvää,entäs sulle?
-Hyvää kanssa.
-No sepä kiva. Viivi totesi siihen.
-No,mennääs autoon sitten? rouva keskeytti heidän juttelunsa sanomalla.
-Mennään. Antero hoputti Viiviä.
Viivi nyökkäsi ja astui autoon Anteron perässä.
Matka rouvan ja Anteron talolle alkoi.

Ps: Viivi oli täsä tarinassa rodultaan sheltti eli Shetlanninlammaskoira.
Luonteeltaan Viivi on kiltti ja seurallinen koira ja lapsirakas sekä hyvä vahtikoira.