Pirjo soitti Markulle ja kysyi,että koska tämä tuli kotiin.
"Tulen tossa seitsemän aikoihin".
"Tuletko sit kans?"
"No tietysti".
"Ok,no hyvä.Moi sit".
"Moi".
Lopetettuaan puhelun Pirjo laittoi teepannun kiehumaan hellalle ja pöytään hän asetti kupit,itse tehdyt leivät,teepussit,ja sokerikon.
Kun teepannu kiehui, hän sammutti levyn ja asetti pannun pöydän päähän alustalle ja myssyn vielä pannun päälle että se pysyi kuumana.
Kello kävi ja kävi,mutta Markuksesta ei kuulunut mitään.
Pirjo alkoi olla huolissaan hänestä.
Niinpä hän ajatteli juoda yksin iltateetä ja syödä pari leipää sen kanssa ja mennä sen jälkeen nukkumaan.
Kello löi puoli kymmenen.
Ennenkuin hän kömpi sängyn pohjalle hän lukitsi ulko-oven ja sammutti valot huoneista ja marssi makuuhuoneen puolelle sitten.
Saatuaan yölampun sammutetuksi hän nukahti heti.
Vain kuu paistoi kaukana.

AAMULLA:

Herätyskellon pirinä sai Pirjon nousemaan sängystä ylös.
Hän meni keittiöön valmistamaan puuroa itselleen aamupalaksi.
Emppuhamsterikin heräsi häkissään.
"Huomenta Emppu,sinäkin viimein heräsit.Haluatko puuroa?"
Pirjo kysyi tältä.
Hamsteri nyökkäsi hänelle.
Saatuaan puuroa ruokakupille,eläin alkoi heti ruoan kimppuun käydä.

Hieman myöhemmin oli kävelyllä yksi tummahiuksinen nainen.Se oli aika tukeva vartaloltaan.Vasemmalla olkapäällä oli tummanruskea laukku.
Nainen ei ollut yksin,koska sillä oli koira jota se talutteli.Koira oli rodultaan kultainen noutaja,joka oli vaalea väriltään.Pitkät karvat hulmusivat tuulen mukana koiran samalla kävellessä.
Kyseessä oli narttukoira.Nimeltänsä Spicky.
Spicky on luonteeltaan tosi kiltti,ihmisrakas ja viisas.Seitsemän vuotta tuli koiralla jo täyteen.
Kävipä niin että heitä vastaan tuli samanrotuinen koira mutta tämä oli musta väriltään.Spicky ihastui tähän urokseen ensi silmäyksellä.
Samoin koki tämä musta koira vastaavasti Spickyyn.
Pian kummatkin kadottivat toisensa.
***
Saavuttiin kaupan eteen.Spickyn omistaja kiinnitti koiransa pyörätelineeseen siksi ajaksi kun hän meni asioille kauppaan.
"Odota sinä siinä kiltisti sillä aikaa,kun olen asioilla kaupassa,en viivy kauan".
Nainen sanoi koiralleen ja häipyi kaupan sisälle sitten.
Spicky odotti ja odotti,kunnes sitten lysähti maate.
Samassa Spicky säpsähti pystyyn huomattuaan taas sen saman mustan koiran, jonka tapasi siellä hautausmaan lähettyvillä.
Uroskoira istui pankin edessä yksinään kytkettynä.Senkin omistaja oli mennyt vastaavasti pankkiin asioilleen.
Nyt Spickyllä oli oiva mahdollisuus vapautua hihnastaan.
Hän yritti vetää kaulapantaa pois kaulasta,mutta ei saanut.Hän yritti purra hihnaa jos saisi sen poikki jotenkin mutta tuloksetta.Ei se poikki menny millään.
Niinpä hän luovutti sitten.
"Ehkä on sit parempi olla yrittämättä vaan".Spicky ajatteli ja lysähti makuulle taas.
Spickyn omistaja tuli kaupasta ulos ja sanoi:
"Hyvä koira ku odotit mua täällä kiltisti".
Spicky kuuli sen ja haukahti tälle vastatakseen että "juu,olihan se kiva odottaa sua", ja alkoi sitten innokkaasti heiluttamaan häntäänsä.
Matka jatkui kotia päin kun nainen sai irroitettua Spickyn telineestä.
Uroskoira huomasi Spickyn olevan taas liikkeellä ja alkoi haukkua tälle.
Spicky vastasi tälle takaisin haukahdellen.
Spickyn omistaja komensi koiraansa ja sai sen hiljaiseksi heti ekalla komennuksella.
Kotvan kuluttua Spicky oli kadonnut näköpiiristä omistajansa kanssa.

***
Seuraavana päivänä Spicky karkasi salaa kotoa.Se juoksi metsän halki kauas kodistaan.Kävipä niin että tämä törmäsi hyvällä tuurilla uroskoiraan.
Onneksi uroskoira oli ilman omistajaa liikkeellä.
"Moi!" Spicky tervehti iloisena.
"Moi vaan,kukas sinä olet?"
"Olen Spicky,entä sinä?"
"Buster".
"Okeih,kiva nimi sulla".
"Pidätkö siitä?"
"Tietty pidän,en mä sitä muuten olis kehunut".
Buster nyökkäsi siihen sitten.
"Lähetäänkö yhdessä jonnekin?"Buster kysyi kotvan kuluttua Spickyltä.
"Vaikka,mutta minne?"
"No,sellaseen rauhalliseen paikkaan,jossa meitä ei kukaan pääse häiritsemään?"
"Okei,sopii mulle,mutta missä sellanen rauhallinen paikka sit olis?"
"Tule niin näytän sulle".Buster pyysi ja lähti edeltä.
Spicky nyökkäsi ja lähti tämän komean uroksen perään heti.
Rauhallinen paikka löytyi järven rannalta.
"Voi että tämä on sit kaunis paikka".Spicky sanoi kun näki järven edessään.
"Niin on,täällä olen usein uimassa käynyt omistajani kanssa".
"Ihanko tosi?"
"Jep,etkö sä sit oo?"
Spicky pudisti päätään heti.
"Ok,no nytpä pääsit sit ekan kerran tänne?"
"Juuh,kiitti ku toit mut tänne".
"Ei kestä,ilo oli kokonaan mun puolella".
Buster sanoi ja hymyili Spickylle lopuksi.
Spicky hymyili takaisin.
"Tota, Spicky?"Buster kysyi myöhemmin.
"Niin?"
"Saanko sanoa yhen ihanan lauseen sulle?"
"No, saat tietysti, sano vaan".
"Tota...sä oot kaunis".
"Olenko?"
Buster hymähti ja katsoi Spickyä sillä silmällä.
"No,kiva kuulla tuo".Spicky totesi siihen.
Kului muutama vuosi ja Spicky rakastui Busteriin.
Paritteluaika koitti heillä.
Muutaman kuukauden kuluttua heidän tapaamisensa jälkeen Spicky sai
neljä söpöä pentua maailmaan,kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.
Pojat olivat isänsä näköiset ja tytöt äitinsä näköiset.
Buster lähti hakemaan itselleen ja Spickylle jotain ruokaa jostain sillä aikaa ku
Spicky jäi imettämään pentujaan.
Palattuaan takaisin ruoan kanssa hän aloitti aterioinnin heti Spickyn kanssa.
Heidän saatuaan mahansa täyteen, Buster kysyi:
"Mennäänkö teille vai meille?"
"Hmm...mennään teille mieluummin,koska mun omistaja ei haluaisi nähdä mielellään näitä pentuja eikä sua.Se saisi sydärin,jos näkisi meidät".
"Okei,tehään sillai millai sä haluat".
Spicky hymähti.
Matka Busterin kotiin alkoi.
Pennut lähtivät seuraamaan vanhempiaan.
Saavuttuaan Busterin kotipihalle, Spicky kysyi:
"Onko sun omistajasi lähteneet jonnekin?"
"Kyllä ovat".
"Minne?".Spicky kysyi ihmeissään.
"Luuleisin että matkalle". Buster vastasi.
"Okeih".
He astuivat sisälle ja veivät pennut ekaksi yläkertaan.Saatuaan ne sinne
he kuulivat ovikellon soivan.
"Avaa sä Spicky ovi!" Buster huusi keittiöstä.
"Okei!"Spicky huusi ja riensi avaamaan.
Oven takana oli Pipsa.
"Moikka Pipsa,mistäs sä tiesit että me ollaan täällä?"
"Satuin näkee teijät vilaukselta ja päätin tulla samalla piipahtaa".
"Aijaa,no tule peremmälle".Spicky pyysi.
"Kiitos".
Pipsa astui peremmälle.Spicky sulki ulko-oven Pipsan takaa.
"No,mitäs sulle kuuluu,tai mitäs tänne kuuluu?"
"Kiitos,ihan hyvää,entä sulle?"
"Samaa,eli hyvää". Pipsa totesi nauraen.
"Okei,no kiva".
Buster tuli keittiöstä ja näki Pipsan eteisessä.
"Moikka ja tervetuloa!"
"Kiitos".
Spicky esitteli sen jälkeen Busterille Pipsan ja Pipsan Busterille.
"Hauska tutustua".
"Samoin".
He kättelivät.
Spicky laittoi heille kahvia tippumaan.
Buster ja Spicky kertoivat Pipsalle keittiössä että miten he törmäsivät toisiinsa ja missä.Viimeisenä he kertoivat neljästä pennustaan jotka he olivat saaneet sen jälkeen.
"Vai että neljä pentua...?"
"Kyllä".
"No,onnittelut sitten vaan teille?".
"Kiitoksia".
"Saanko nähä ne pennut?"
"Juu,saat,tule, niin näytämme sulle".
Buster johdatti Pipsan yläkertaan pentujen luo.Spicky tuli viimeisenä perässä.
Pipsan astuttua huoneeseen jossa pennut oli hän meni niiden luo, rapsutti niiden päälakea ja sanoi:
"No terve pikkuiset".
Pennut vikisivät tälle vastatakseen että "terve vaan".
"Minkä nimiset pennut,jos saan kysyä?Vai ootteko jo keksineet nimet niille?"
"Juu ollaan me jo keksitty nimet niille,niiden nimet ovat: Badger,Nana,Manta ja Roope".Buster vastasi siihen.
"Kivat nimet". Pipsa totesi.
Iloiset vanhemmat hymähtivät siihen ja puskivat toisiaan sitten.
"Tota,kahvi on varmaan valmista et mennäänkö kahville alakertaan?"Spicky keskeytti kivan juttelutuokion kysymällä.
"Mennään vaan,vai mitä Pipsa?".
"Juu,ehdottomasti".
"Sitten eikun alakertaan mars!"Buster komensi iloisena ja sai kolmikon alakertaan päin.
Neljä pentua jäivät katsomaan heidän peräänsä silmät pyöreinä.