Kuningas Mufasa ja kuningatar Sarabi olivat saaneet pienokaisen.Viisas paviaani,Rafiki,nousi Jylhäkallion kielekkeelle ja toivotti sen tervetulleeksi elämän kiertokulkuun.Rafiki esitteli perintöprinssin savannilla vaeltavalle laumalle, joka kumarsi sitä kunnioittavasti.

Simba oli leikkisä ja pidetty pienokainen, mutta ihan kaikki eivät rakastaneet sitä. "Minä perisin kuninkuuden, ellei tuota karvapalloa olisi", murahti Mufasan veli Scar vihaisena. Simba ei aavistanut setänsä ajatuksia. Eräänä päivänä se kerskaili tälle, miten se tulisi hallitsemaan koko kuningaskuntaa. Scar hymyili viekkaasti. Se kysyi, tiesikö Simba, missä Varjojen maa oli. "Sehän on kuningaskunnan rajojen ulkopuolella", Simba muisti. "Minua on kielletty menemästä sinne." "Totta. Se on norsujen hautausmaa. Vain rohkeimmat leijonat voivat käydä siellä", Scar uskotteli Simballe. "Ei se paikka sovi sinulle." Scar tiesi, että siellä eli nälkäisiä hyeenoja, jotka tekisivät selvää ei-toivotusta veljenpojasta.

"Vai en muka ole rohkea", Simba ajatteli, "Minäpä näytän kaikille." Simba ja sen paras ystävä Nala lähtivät kohti kiellettyä maata ja eksyttivät jäljiltään valppaan vartijansa Zazun. "Minustapa tulee kuningas", Simba lauleskeli huolettomana. Mutta norsujen hautausmaalla leijonanpennut huomasivat äkkiä joutuneensa hyeenojen piirittämäksi. Simba yritti olla rohkea, se pysyi paikoillaan ja karjaisi hyeenoille, mutta nämä vain nauroivat ilkeästi ja tulivat lähemmäksi. Pennuille olisi käynyt hullusti, ellei Simban isä olisi kiirehtinyt paikalle pelastamaan niitä. Mufasan karjahdus karkotti pelkurimaiset hyeenat. Simba kulki nolona isänsä jäljessä kotiin päin. Se tiesi tehneensä suuren erehdyksen ja ymmärsi tarvitsevansa vielä kauan isänsä suojaa. "Olemmehan me aina yhdessä", Simba sanoi isälleen. Mufasa katsoi ylös öiselle taivaalle ja vastasi: "Menneisyyden suuret kuninkaat katselevat meitä noista tähdistä. Ne neuvovat sinua aina, kuten myös minä sitten aikanani."

Scar suuttui kuullessaan, että Simba oli päässyt elävänä takaisin. Scar lupasi, että jos hyeenat auttaisivat tappamaan Mufasan ja Simban, se sallisi niiden saalistaa vapaasti Jylhämaassa. Scar päätti houkutella Simban ja Mufasan paikalle, kun hyeenat säikyttäisivät antilooppilauman, ja näin sekä isä että poika jäisivät vauhkoontuneen lauman jalkoihin. Mufasa kuolikin yrittäessään pelastaa poikaansa, mutta Simba pääsi pakoon piikkipensaikkoon.

Pahkasika Pumba ja mangusti Timon pelastivat uupuneen ja haavoittuneen pikku leijonan. Nämä kaksi ystävystä auttoivat Simbaa unohtamaan surunsa. "Hakuna matata! Ei huolia",ne lauloivat. Pian Simba omaksui niiden huolettoman elämän ja lakkasi pohtimasta menneisyyttä. Se oppi syömään kovakuoriaisia, uimaan joessa ja leikkimään päivän päästä.Pian se oli kasvanut isoksi ja vahvaksi leijonaksi.

Eräänä päivänä Nala tuli metsästämään viidakkoon. Kun Simba kuuli Pumban huutavan apua, se hyökkäsi naarasleijonan kimppuun puolustaakseen ystäväänsä. Naarasleijona heitti Simban nopeasti selälleen samalla tavoin, kuin se oli tehnyt niiden kamppaillessa leikkisästi pentuina. Silloin Simba tunnisti vanhan ystävänsä: "Sinähän olet Nala." "Simba!", Nala huudahti, "Sinä elät.Tiedätkö, että sinä olet nyt kuningas?"

Kun leijonat kävelivät kuutamossa kotiin päin, Simba tunsi itsensä hämmentyneeksi. Se oli iloinen tavatessaan taas Nalan, mutta sen mieleen nousi myös tuskallisia muistoja. Se tunsi itsensä syylliseksi isänsä kuolemaan eikä halunnut palata Jylhämaahan. Ne pysähtyivät juomaan lammelle ja sitten ne leikkivät keskenään samalla tavoin kuin ennen. Simba tyrkkäsi Nalan veteen ja ajoi sitä takaa kukkulaa alas. Ne eivät vielä halunneet ajatella vaikeita asioita. Sitten Nala vakavoitui. Se kertoi Simballe, että kuningaskunnan asiat olivat huonossa jamassa. Scar ja hyeenat olivat tuhonneet koko maan. "Jylhämaassa ei ole enää ruokaa eikä vettä", Nala sanoi. "Jos sinä,Simba, et tee pian jotakin, kaikki nääntyvät nälkään."

Yöllä Simba istui yksikseen lammen rannalla miettimässä sitä, mitä Nala oli sanonut. Sitä pelotti ja se ajatteli livistää tiehensä, sillä se uskoi, ettei voisi tehdä mitään Jylhämaan hyväksi. Juuri kun Simba nousi lähteäkseen, se kuuli jonkun puhuttelevan itseään. Se oli vanha Rafiki, viisas paviaani. "Kuka sinä olet?" Simba kysyi. "Tärkeämpi kysymys on: Kuka sinä itse olet", paviaani sanoi. "Katsopas kuvaasi veden pinnasta." Simba katsoi kuvaansa ja luuli ensin näkevänsä siinä isänsä. Niin paljon se muistutti Mufasaa. "Vanha kuningas elää sinun kauttasi!" Rafiki huudahti. Kun Simba katsoi ylös taivaalle, se näki isänsä kuvan ilmestyvän tähtien joukkoon. "Muista kuka olet", Mufasa sanoi Simballe, "Sinä olet minun poikani ja ainoa oikea kuningas." Simba ymmärsi nyt, että sen oli palattava takaisin ja haastettava setänsä taisteluun.

"Tule esiin, Scar!" se huusi palattuaan Jylhämaahan. Scar hyökkäsi Simban kimppuun, mutta Simba sai ajettua pahan setänsä alas kallionkielekkeeltä, niin että se kuoli pudotessaan. Sillä aikaa naarasleijonat karkottivat hyeenat, jotka olivat pitäneet kaikkia pelon vallassa.Kun Simba vaati takaisin valtakuntaansa kovalla karjaisulla, Nala ja muut naarasleijonat vastasivat sen karjuntaan. Siitä alkaen Simba oli Jylhämaan kuningas. Valtakuntaan palasi rauha ja kaikki sieltä pois paenneet eläimet palasivat takaisin. Kun Simba ja Nala saivat pennun, kaikki eläimet tulivat osoittamaan kunnioitusta niiden tyttärelle, Kiaralle. Simba ja Nala seurasivat ylpeinä vierestä, miten vanha Rafiki näytti Kiaran kansalle ja toivotti sen tervetulleeksi elämän kiertokulkuun.