Lassie soitti Spickylle ja kertoi, että oli löytänyt Topin. "Mistä löysit hänet?" "Löysin hänet järven rannalta". "Onko hän kunnossa?" "Juu on". "No hyvä sitten.Oliko sulla muuta?" "Ei ollut,ainoastaan tämä vaan". "Okei." Saatuaan lopetettua puhelun Lassie lähti kaupungille.

Sillä välin Suvi oli leipomassa sämpylöitä,kunnes kuuli puhelimen soivan.Hän ei voinut taikinaisilla käsillään vastata, joten hän päätti pyytää Juusoa vastaamaan hänen puolestaan. "Juuso,voisitko vastata puhelimeen?!" "Joo,voin mä". "Kiva". Juuso riensi puhelimeen. "Juuso Kivioja puhelimessa". "Moi, täällä Tiia,Onko Suvi jossain siinä lähettyvillä?" "Juu on,hänelllä on leipomispuuhat menossa tuol keittiössä". "Aijaa,no kerkeiskö hän puhelimeen,olis meinaan asiaa sille?" "No eiköhän hän kerkee,pieni hetki,käsken hänet puhelimeen". "Ok". Juuso laski luurin pöydälle ja sanoi Suville: "Tiialla  jotain asiaa kuulemma sulle, et tulisitko puhelimeen?" "No,kai sit täytyy". Suvi totesi ja pesi kätensä hanan alla ja riensi luurin päähän. "Suvi puhelimessa". "No moi Suvi,mitä kuuluu?" "Ihan hyvää,kiitos kysymästä,entä itsellesi?" "Ihan hyvää,tota,olitko leipomassa vai?" "Juu,sämpylöitä". "Ok,onko teil vieraita tulos vai?" "No ei ole tulossa,ihan meille vaan leivon niitä,siis mulle,Juusolle ja Arvolle". "Okei". Tiia vastasi siihen. "Oliko sulla jotain asiaa mulle vai?" Suvi kysyi sen jälkeen. "Juu oli,tota pääseisitkö sä tänään meille kylään?" "Hmm...no kyl varmaan,en mä Juuson ja Arvon kanssa ole sopinut mitään täksi päiväksi". "Okei,no kiva sitten,passaisko sulle iltapäivällä joskus yhden aikoihin?" Suvi mietti aikaa ja vastasi sitten: "No joo passaahan se. " "Kiva,nähään silloin sit meillä?" "Selvä,nähään". Suvi sanoi siihen. "Moi sit". "Moi" Lopetettuaan puhelunsa Juuso tuli eteiseen ja kysyi: "No,mitäs asiaa Tiialla oli?" "Ei mitään ihmeellistä,pyysi kylään mua vaan tänään". "Aiotko mennä?" "Joo,tarkoitus olis". "Ok.Kauanko oot siellä sit?" "No,en varmaan kauaa". "Okei,no pidä hauskaa sit Tiian kanssa?" Juuso sanoi sille ja mojautti suukon Suvin poskelle. "Tottakai pidän". Suvi vastasi siihen lopuksi ja mojautti suukon Juuson suulle.

Syömisen jälkeen Suvi lähti tallustaa kohti Tiian kotia. Juuso ja Arvo saivat leipoa sillä välin sämpylät kotona ja paistaa ne myös. Perille saavuttuaan Suvi soitti ovikelloa ja odotti että Tiia tulisi avaamaan oven, mutta tällä kertaa se ei ollut Tiia,vaan sen äiti Liisa. "Moi,onko Tiia kotona?" Suvi kysyi ensimmäisenä. "Juu on.Oletko sä se Suvi jonka kanssa Tiia jutteli puhelimessa tänään?" "Olen juu". Suvi vastasi iloisena. "Ok,no tule peremmälle". Liisa pyysi häntä. "Kiitoksia". Suvi kiitteli ja asteli sisäpuolelle. Liisa lähti hakemaan Tiiaa yläkerrasta. Pian Tiia tuli alakertaan. "Moi Suvi,sinä tulit jo.En kuullut ovikellon soittoa koska kuuntelin musaa omassa huoneessani.Sori?" "Ei se mitään,sellasta sattuu kelle vaan". "Niin sattuu juu,se on totta." Tiia totesi siihen. Vallitsi hetken hiljaisuus.Sitten Tiia sanoi: "Tota,mulla olisi sulle muuten yks yllätys jonka haluan näyttää". "Aijaa,no näytä ihmeessä".Suvi kehotti. "Okei,oota tässä niin haen sen tuolta olohuoneesta". "Selvä". Tiia hävisi olohuoneen puolelle ja palasi pian takaisin kantaen sylissään kania joka oli väriltään vaaleanruskeanharmaa. "Oletko sä kanin hankkinut?"Suvi kysyi. "Olen,äidin kanssa hankkisin sen tossa toissa päivänä." Tiia oli todennut siihen. "Ok.Minkä niminen se on?" "Nikke.Ikää sillä on jo 4 vuotta." "Okei,kivan nimen oot keksinyt sille". "Pidätkö siitä nimestä?" "No joo,tavallaan.Sopii sille hyvinkin." "Jeps,minustakin". "Kai se kiltti on?" Suvi halusi varmistaa. "Tietysti on". "No hyvä sit". Suvi totesi siihen. Tiia esitteli sen jälkeen  Nikelle Suvin. "Nikke,tässä on Suvi,mun kaveri.Sano päivää Suville". Kani nousi  kahdella jalalla seisomaan.Se tuijotti Suvia suoraan silmiin ja äänteli. "Se tervehti mua". Suvi sanoi iloisena. "Niin tervehti.Haluatko ottaa sen syliin?" Tiia kysyi tältä. "Miksei". Tiia ojensi kanin Suville ja tämä otti sen syliin. "Oletpas sä painava?" Suvi sanoi nauraen Nikelle kun sai sen syliin viimein. Nikke nyökkäsi siihen ja alkoi sukia itseään sitten. "Saanko silittää sua?" Suvi kysyi kanilta. Kani pudisti heti päätään sen merkiksi että et saa. "Okei,en mä sit sua silitä". Tiia pyysi Suvia antamaan Nikke takaisin tälle ja Suvi antoi. Tämä vei sen häkkiin. Tiian palattua eteiseen takaisin  hän kysyi: "Maistuisko sulle kuppi kahvia?" "No joo,maistuis kyl,kiitos vaan." "No kiva,mennään sit keittiön puolelle." Tiia pyysi ystäväänsä.Ja niin he astelivat keittiön puolelle sen jälkeen. Nikke-kani istahti häkissään katsomaan heidän peräänsä.

^Siinä Nikke,Tiian kani.