Nella, Soku ja Hiro seisoivat syvän kivisen onkalon reunalla. -Katsokaa ja ihmetelkää kaverit, Hiro sanoi. -Suuri Askolan Hiidenkirnu. Nella ja Soku katsoivat alas onkaloon. Hiro jatkoi: -Nuo luolat ovat syviä! Kuka tietää kuinka syviä? -Kymmenen metriä! huusi Soku. -Jos vesiputouksen juurella on kiviä, ylhäältä putoava vesi alkaa pyörittää niitä ja ne kovertavat siihen paikkaan hiidenkirnuunkin. Hiro selitti. -Tuollaisessa olisi kiva käydä joskus, Nella sanoi. -Näin on. -Okei! Viikon kuluttua, sopiiko? Soku kysyi. -Hurraa! Nella ja Hiro huusivat yhtäaikaa. Astellessaan kotiin päin Nella mietti hiidenkirnu asiaa. Hän oli niin syventynyt ajatuksiinsa, ettei huomannut valtavaa kuormuria, joka lähestyi suurella nopeudella. Se ajoi miltei Nellan päälle. Hän yski hirveästi ja nousi ylös. -Tässä kuosissa laskeutuisi huoletta hiidenkirnuunkin, hän tuumi. Kotona Nellan vanhemmat ihmettelivät hänen ulkonäköään. -No, jo on! Tulitko sisään savupiipun kautta? -Melkein. Olen kaupunki liikenteen uhri, savupiippu, pakoputki... sama asia. -Kipaisepa pesulle, isä sanoi. Ja Nella juoksi kiireesti kylpyhuoneeseen.
^Ilman salamakuvaa otettu
^Salamana otettu
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.