"Oletko kunnossa Agatha?" Carl kysyi vaimoltaan, joka seisoi nuoren havupuun vieressä. "Kyllä olen. Entä sä?" "Olenhan mä muuten mitä nyt pieni haava tossa olkapäässä on. "No hyvä sitten. Ei se haava maailmaa kaada sentään". "No, onneksi ei, se paranee parissa päivässä jo". "Niin paranee juu". "No, joko uskallettaisiin lähteä jo kotimatkalle?" Elmer kysyi hetken päästä. "Kyllä varmaan, tuskinpa se Carol enää meitä tulee häiritsemään, vai mitä?" "Juu, totta. Lähdetään heti matkaan sit". "Seuratkaa minua!" Elmer käski ja porukat lähtivät oitis hänen peräänsä, paitsi Carl joka jäi paikalleen seisomaan. "Carl, tuletko?!" Elmer huusi. Muutkin kääntyivät katsomaan Carliin päin. "Tulen, mut myöhemmin, menkää te vaan edeltä, tulen sit omia aikojani perässä?" "Selvä, let's go kamut sit!" "Kyllä, herra Elmer!" muut vastasivat kuorossa. Elmer ja porukat lähtivät matkaan. Agatha joka oli jonon viimeisenä, katsoi vielä Carlia ja sanoi: "Kulta, odotan sua kotona?" "Selvä". "Nähään siellä sit?" "Nähään". Sen jälkeen Agatha lähti ottamaan ystäviään kiinni ja hävisi pian metsän siimekseen heidän kanssaan. Samaan aikaan Tiitus oli matkalla Jeremyä tapaamaan. Hän ei ollut tätä nähnyt taas pitkään aikaan, ja se ku he viimeksi tapasi, seki oli silloin kun he vasoja olivat vielä. Tiitus samalla miettisi kävellessään että tunnistaako Jeremy enää häntä, vai ei..., no sit se nähdään...

                                        * * *

 Jeremyn pesä näkyi suoraan edessä. Tiitus asteli hitaasti pesäaukon suulle ja kurkisti sisään. Huomasi Jeremyn koisivan keskellä pesän lattiaa. "Jeremy taitaa olla päivänokosilla, joten parempi olis etten herättäis sitä". Tiitus ajatteli itsekseen ja jäi pesän ulkopuolelle odottamaan. Jeremy heräsi kotvan kuluttua unistaan. Se nousi ylös ja lähti astelemaan sitten ulos. Huomattuaan Tiituksen hän kysyi: "Kukas sä oot?" "Moi Jeremy, kiva nähä taas sua". "No, moi vaan sullekin, kukas muuten oot?" "No Tiitus tietenkin, jos muistat?" "Hetkonen...annas ku mä mietin..." Jeremy sanoi. "Olen sen Carlin tytär?" Tiitus keskeytti Jeremyn mietteistään kysymällä taas. "Eiku niin muuten oletkin". Jeremy sanoi todeten. "Mitäs sulle muuten kuuluu nyt kun ei olla nähty taas ties koska?" "Ihan hyvää, entä sinulle?" "No, ei kummempii, tosa tuli vähän nokosetkin otettua". "Joo huomasin, ja en viitsinyt sua herättää, jos oisit sattunut vaikka suuttumaan siitä". "Miten mä siitä olisin voinut suuttua?" "No, en mä tiiä, jos sulla olisi ollu vaikkapa pahapäivä esimerkiksi tänään ja päätit nukkumalla sitä lieventää?" "No, en sentään, pahana päivänä en nuku silloin, olen hereillä vaan". "Okei, no kuhan nyt esimerkin heitin vaan". Tiitus sanoi nauraen. "Ok. No, oletko kauankin tässä ollu?" "No, en". Jeremy nyökkäsi ja hymähti siihen sit. "Kiva kun tulit mua kattomaan?" Jeremy sanoi jatkaen keskustelua. "Ilomielin halusin sua nähdä, jos en mitenkään häiritse vaan?" "Et sä mitään häiritse". "No hyvä sit. Olet tosi komea". "Jaa, no kiitos kehumisesta, säki oot vastaavasti taas mielestäni kaunis". "Olenko?" "Olet". "Kiitti". Tiitus sanoi. Jeremy hymyili hänelle lopuksi.

Sillä välin Agatha ja muut olivat päässeet kotikoloihinsa jo iltaansa viettämään. Osa valvoi vielä ja loput olivat jo koisimassa. Agatha, Carlin vaimo ei pystynyt vielä nukkumaan sillä hän odotti miestään kotiin. "Missä se Carl oikein viipyy?" hän pohti itsekseen ja alkoi tähyillä ulos pesäaukon suulta. "Ettei se vaan valehdellut mulle päin naamaa?... Ääs, tuskinpa se sellasta tekisi, sehän lupas mulle ettei ikinä tee mitään typerää mulle enää ja näin sen naamastakin et se puhui totta..., mut outoa silti tuo viipyminen...pitäiskö mun lähteä ettii sitä...?Ehkä? Jos sille on vaikka sattunut jotain, tai vaikkapa sattuu jotain ikävää, niin voin sen sit jotenkin estääkin... Joo, niin mä teenkin." Agatha päätti ja asteli sitten ulos pesästä. Ulkona oli jo pimeää. "Onneksi ei ole niin pimeää ettei kulkemaan näkisi". Agatha sanoi ja loikkasi sitten pimeyteen. Hän meni niitä reittejä pitkin joita hän ystäviensä kanssa tuli. Tultuaan siihen paikkaan missä hän ja Carol kohtasivat, oli tyhjä. Missä Carl on? Mihin se oli mennyt? "CARL!" Agatha huusi. Ei vastausta. "MISSÄ OLET?" Ei vastausta vieläkään. "No, jo on kumma. Ettei se vaan ole mennyt Carolin luokse yöksi...? Agatha pohti ja päätti ottaa asiasta selvää heti lähtemällä Carolin luokse.

Carolin luona...

"Onko Carl täällä?" Agatha kysyi heti kun näki Carolin pesän edessä makaavan. "Ei ole. Onko se kadonnut?" "No on, se lupas tulla yöksi kotiin, mut eipä tullut kun odottelin sitä siellä". "Jaa, aika kumma juttu". "No on joo, ei pidä lupauksia jos lupaa tehdä jotain". "Oletko varma ettei se ole mennyt kotiin sillai salaa, ettet ole huomannut?" "Olen ja miks se sellasta tekisi minulle, kun ei ole ennenkään tehnyt sellasta minulle?" "Niin, no, totta". "Oletko nähnyt Carlia päivällä ollenkaan?" "En ole ikävä kyllä". "Okei, no missä se sit voisi olla?" "Jaa-a, senku tietäisi". "Niinpä. Olen huolissani hänestä." "Ymmärrän, mut toivotaan et se löytyy vielä jostain". "Joo, sitä mäki toivon". Agatha huokasi sanoen ja sanoi sitten vielä: "Kai mä jatkan etsintöjä, ei tässä muukaan auta." "Okei, no onnea etsintään sitten". "Kiitos ja hyvät yöt sulle". "Samoin sullekin". Carol toivotti takaisin. Agathan matka jatkui taas, mutta tällä kertaa kotiin. Hän päätti jatkaa etsintöjä heti aamusta kun hän herää. Nyt häntä ei haluttanut etsiä koska oli niin uupunut jo. Niinpä hän asteli hänen ja Carlin kotipesään sisälle, käpertyi pesän perimäiseen nurkkaan, sulki silmänsä ja nukahti sitten uneen. Carlin katoaminen jää vielä toistaiseksi kertomatta... Jääköön se yllätykseksi ja lukijoiden pohdittavaksi että mihin Carl mennyt ja missä tämä saattaisi olla ja mitä hänelle on tapahtunut vai onko tapahtunut mitään. No siinäpä teille lukijat nytten selvittämistä...