Éamon päätti muuttaa seuraavana aamuna kotoaan pois. Alue jonne hän muuttaisi asumaan olisi Polar Bearin metsäalue. Siellä hän saisi muuta ajateltavaaki, ei tarttis sit surra ikäviä tapahtumiakaan enää. Éamonin matka Polar Bearin metsäalueelle alkoi. Matkan varrella hän tapasi muitakin peuroja. -Hei! Éamon tervehti iloisesti heitä, mutta nämä peurat jotka häntä vastaan tulivat, eivät tervehtineet tätä lainkaan. -On se kumma ku ei voi ees tervehtiä. Mennään ohitse ku joku pukki, eipä taida olla käytöstapoja. Éamon ajatteli itsekseen ja jatkoi sitten matkaansa eteenpäin. Sillä välin Agatha oli purolla juomassa. Tämä oli ihan yksin, eli hänellä ei ollut seuralaistaan mukanaan. Hetken päästä Carol saapui paikalle. -Terve! Agatha pelästyi kuullessaan Carolin äänen. Huomatessaan tämän hän tervehti tätä myös. -Mitä kuuluu? -No, ihan hyvää, sulle? -No, ihan ok:ta. Agatha nyökkäsi siihen. -Missä tota Carl on? -Öö...se tota meni parin kaverin luokse, mitä sit? -Ei, kuhan kysyin vaan. -Okei. Carol tuli ihan Agathan lähelle. -Agatha? -Niin? -Kelpaisko seura? -Sinun kanssasi vai? -Niin? Olen katos muutenkin niin yksinäinen, et haluais jonkun seuraksi. -Jaa, no etkö voi kysyy esim. Lindaa, Cathya taikka Tiberiusta seuraksesi? -En. -Mikset voi? Sano syy? -Ne on jossain, en tiiä et missä, joten sä satuit olemaan vapaana. -Jaa, no miks sä mua haluat? -Olet vaan niin kaunis. -Vai niin, sori vaan mut en oo tulossa. -Mikset oo? Carol kysys perään. -Mulla on parempaakin tekemistä. Agatha totes sarkastiseen sävyyn. -Sano, mitä sulla on sit? -Miks mä sen sulle sanoisin ja mitä sä teet ylipäätänsä sillä asialla? -No, en mitään, mutta haluan silti sen tietää. -Joojoo, niin varmaan. Agatha totesi vakavana. -Etkö usko mua sit? -En tiiä, ehkä uskonkin, mut en halua silti sulle kertoa sitä. -Jaa, vai ehkä, toi kuulosti siltä ettet uskois mua. -No, sanoinko sit etten usko? Hä? Agatha töksäytti heti. -No, et sanonu mut... -Noni, älä sit sano etten usko sua jos kerta en sanonut niin! Agatha huusi sille. Silloin Carolin ilme muuttui ärtyneeksi ja vihaiseksi, joten hän päätti kostaa Agathalle heti. -Mitä sä nyt? Agatha kysys kauhuissaan ja silmät pyöreinä. Carol ei vastannut vaan osoitti sarvensa Agathaan päin ja lähestyi tätä kohti samalla. Agathalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin perääntyä. Hän huusi apua mylvimällä. Eipä kauaakaan kun Carl ja muut tulivat paikanpäälle samantien. He eivät kerinneet kysymään mitään Agathalta vaan kävivät suoraa päätä Carolin kimppuun. Syntyi hirveä taistelu. Hiekka pöllysi ku peurat puskivat toinen toisiaan sarvillaan. Pian Carol oli nujerrettu sellaseen kuntoon, että tämä ei enää pystynyt taistelemaan Carlin jäseniä vastaan. Taistelu loppui heti kun Carol lösähti maahan. -TAISTELU SEIS! Carl huusi muille. Porukat lopettivat ja kääntyivät katsomaan Carliin päin. Carl siirsi katseensa maassa makaavaan Caroliin. -No, jokos oppisit virheestäs vai et?! -Mistä virheestä? -Hoh hoh, älä esitä tyhmää, tiedät varsin hyvin et mitä meinasit tehdä hetki sit Agathalle? Carl kysyi vihaiseen sävyyn. -Okei, kyl mä myönnän virheeni sulle, mutta sen mä haluan sanoa vaan että Agathalle en halunnut tehdä pahaa. -Ai et vai, no sano sit hyvä syy siihen et miks Agatha huusi apua? -No, ehkä se pelkäsi ja luuli et teen sille pahaa... -Joojoo, niin varmaan, en usko sua. Carl totesi naurahtaen ja vinoilevaan sävyyn. -Älä usko sit, sit on kai parempi et häivyn samantien. -No, häivy sit. Bai Bai vaan sitten! -Bai Bai vaan sullekin Carl, toivottavasti vielä kadut tätä! -Tuskinpa kadun, toivoisin sun katuvan tätä kuule! -Sit se nähään! Carol huusi ja lähti paikalta sitten.

 

*Huom! Jatkuu "Tiitus tapaa Jeremyn jälleen" tarinaosassa/luvussa.