Agatha jatkoi herättyään Carlin etsimistä. Hän halusi löytää tämän. Tiitus tuli Jeremyn kanssa tätä vastaan.-Moi äiti,minnes matka? -Etsimään yhtä henkilöä. -Jaa,ketä? Tiitus uskalsi kysyä.-No,tuskin sä sitä haluat tietää...? -Haluan mä,onko se sellanen jonka mä tunnen? -Ikävä kyllä... -No,sano kuka? Tiitus kysyi väliin,ennenku Agatha ehti sanoa lausettaan loppuun.Vallitsi hetken hiljaisuus. Sitten Agatha vastasi Tiituksen kysymykseen: -Sinun isäsi. -MITÄ?! CARLIKO?! Agatha nyökkäsi murheellisena. -Voi ei.Tiitus parkaisi siihen. -Olen pahoillani Tiitus. Agatha jatkoi,ja katsoi tytärtään kulmainsa alta. -Ei se mitään. Toivotaan että isä löytyy pian. -Joo,toivotaan. -Tiedätkö mistä etit häntä? Jeremy kysyi sitten. -En,mutta etin sitä kaikista mahdollisista paikoista missä se ehkä saattaisi olla. Agatha vastasi. -Haluatko et autamme sua sen etsimisessä? -Kiitos mut ei kiitos. -Pystytkö siihen yksin? -Pakko pystyä.-Oletko ihan varma äiti? -Olen. Agatha totesi siihen. -Selvä,no jos tulee sellanen olo että haluat apulaisia etsintään niin muista että me olemme sit vapaita auttaa sua,ja tiiät mistä meijät löytää sitten. -Juu. -Ok,no ei muuta ku onnea etsintään sitten. -Kiitos. -Ole varovainen äiti sitten.Tiitus sanoi Jeremyn jälkeen. -Olen olen.Agatha lupasi tyttärelleen ja lähti tallustamaan eteenpäin. -Tule Tiitus. Jeremy hoputti tätä. -Tulen tulen. tämä totesi ja lähti Jeremyn perään.

 Sillä välin Agatha etsi kuumeisesti miestään kaikista mahdollisista paikoista,mutta Carlia ei vaan löytynyt. Pian hän luovutti koko etsinnän ja palasi samaa reittiä mitä oli tullutkin, niin kotiin saakka.Tiitus huomasi Agathan palaavan reissultaan ja riensi heti sen luokse kysymään Carlista. -Äiti,löysitkö Carlin? -En. Annoin olla koko etsinnän. -Luovutitko? -Jep. -Miksi? -Koska en jaksanu enää. Ei sitä löydä mistään,joten on ihan turha ettiä.-Ai,katoitko kaikki paikat? -Katoin,mutta tuloksetta. Tiitus nyökkäsi siihen,ja laski sitten murheellisena päänsä alas. -Mist sen tietää, jos isä esimerkiksi makaa jossain maassa loukkaantuneena ja odottaa auttajaa... -Niin,tai sit kuolleena...? Agatha sanoi siihen. -Älä nyt sitä ainakaan toivo!? Tiitus huusi kauhuissaan äidilleen. -En mä toivokaan. Paremminkin toivon ettei olisi kuollut. -Jep.No,miten me saataisiin nopeammin löydetyksi Carl sitten,onko ideoi? Agatha mietti hetken ja sanoi sit: -Järjestettäisiinkö etsintäpartio? -Miten muka? Tiitus kysyi. -No kutsuttaisiin kaikki ystävät ja laumanjäsenet vaikkapa mun ja Carlin pesän eteen tänään ja keskusteltaisiin tästä asiasta heidän kanssaan. Miltäs kuulostaa? Tiitus mietti hetken Agathan ehdotusta ja suostui sitten viho viimein siihen. -Hyvä,lähdetään heti matkaan sitten.Ja matka alkoi.

 

                   * * *

 -Tiitus? Agatha sanoi matkalla. -Niin äiti? -Käviskö sulle et sä hakisit Dianan,Tiberiuksen,Vanessan ja Cathyn,niin mä haen loput? -Käy joo. -Kiva.Tulkaa sit mun ja Carlin pesän edustalle sitten ku ootte saaneet kaikki mukaan. -Jep. -Hyvä,nähään sit mun ja Carlin pesän luona. -Selvä,moi! -Moi! Agatha ja Tiitus jättivät toisensa erkanemalla.Tiitus suuntasi ekaksi Dianan luo. -Diana! Tiitus huusi,kun saapui tämän pesälle.-Niin,mitä asiaa? -Sua tarvitaan yhdessä jutussa. -Jaa,missä asiassa? -Kerron matkalla sit,tule? Tiitus hoputti tätä. -Ok.Diana vastasi ja loikkasi pesästä ulos,ja lähti Tiituksen perään.Matkalla kohti Tiberiuksen pesää Tiitus kertoi Carlin katoamisesta ja myös siitä mitä hän ja Agatha olivat suunnitelleet keskenään. -Jaa,vai että etsintäpartio. -Juuh.Mitä mieltä oot ite siitä? -No onhan se ihan hyvä ratkaisu tai idea.Oli Diana todennut siihen. -Niin minustakin. Tiitus totesi kanssa.Tiberiuksen pesä näkyi jo. Diana ja Tiitus astuivat pesään.Nähtyään Tiberiuksen päivälevolla he morjestivat tätä heti. -Moi Tiberius! -No moi moi vaan,mitäs te? -No ei kummempia. -Okei,eipä mullekaan. Päivälevolla olen täsä juuri parasta aikaa. -Ok. -No,olikos teillä asiaa,vai miks te tänne tulitte? Tiberius kysyi. -Juu oli asiaa,sekä pyyntökin. -Jaa,no kertokaapa? Tiberius pyysi. -Olen pelkkänä korvana. Tiitus rykäisi ensin ja aloitti sitten kertomisensa: -Asia koskee Agathan miestä Carlia.Se on kuulemma kadonnut ja päätin äidin kanssa etsintäpartiota järjestää tässä tänään. -Jaa,no onko se Carl ollut kauankin poissa? -No koko eilisen päivän on ollut ja tänäänkin koko aamun. -Jaa,no milläs mielellä Agatha on nyt? -Surkeella mielellä.Tiitus vastasi. -Just,no voin hyvin uskoakin sen. Tiberius totesi siihen. Tiitus hymähti. -No,lähdetkö etsintäpartio joukkoon mukaan nyt? Diana kysyi sen jälkeen. -No voinhan mä lähteäkin. -No kiva,eikun matkaan sitten! Diana hoputti tätä. Ja kolmikko ampaisi saman tien ulos pesästä ja suunnisti vielä lopuksi kohti Vanessan ja Cathyn pesää. Saatuaan heidätkin mukaansa he palasivat Agathan ja Carlin pesälle.-Sori ku kesti. Tiitus sanoi hengästyneenä kun näki Arthurin. -Ei se mitään, hyvä kun tulitte viimein. -Emmekai olleet myöhässä? -Ette ollenkaan. -No hyvä sitten.Tiitus sanoi helpottuneen sävyisenä. -Joko voin aloittaa puheeni?! Agatha kysyi yleisöltä. -Joo,voit! Elmer huikkasi Arthurin takaa. -Selvä! Sitten Agatha alkoi puhumaan: -Olen ajatellut että lähdettäisiin kaikki porukalla etsimään Carlia.Siksi pyysin teidät tänne luokseni. Et mitäs sanotte,lähdettäiskö etsintähommaan vai ei? Se on nyt vaan teistä kiinni?-Lähdetään vaan. Francis myönsi. -Joo,olen samaa mieltä myös.Diana lisäsi ja sai loppujenkin nyökkäämään siihen.-Okei,no hyvä juttu sitten, eikun matkaan sitten!Agatha huusi. Porukat lähtivät heti liikkeelle ja hajaantuivat erisuuntiin metsässä. -Jos joku löytää Carlin niin tulkaa heti ilmoittamaan minulle! Agatha huusi vielä heidän peräänsä ennenku he olivat häipyneet näköpiiristä. -Selvä! kuului kaukaisen Arthurin huutovastaus.Ja eipä kauaakaan kun sekin oli hävinnyt metsän siimekseen.Koko päivä meni Carlia etsittäessä,kunnes sattuikin niin käymään että yksi jäsenistä löysi Carlin yhden pusikon luota,ja se jäsen oli nimeltään Francis. Hän herätti Carlia hereille tönimällä tämän kuonoaan,mutta tämä ei hievahtanutkaan maasta. -Carl! Ylös! Francis huusi,mutta ei sekään tehnyt tulosta.Sitten hän käänsi Carlin toisinpäin,kunnes huomasi tämän ilmeestä,että se oli kuollut. Suukin oli Carlille jäänyt hiukan auki.Francis tuli surulliseksi sen jälkeen. Hän mietti miten hän kertoo uutisen muille ja Agathalle varsinkin. Mitä jos Agatha syyttää häntä Carlin taposta,niin mitä hän sit vastaa tälle?Valehteleeko hän sille,vai sanooko suoraan ettei ole sitä tehnyt ees...?Hmm...Kylläpä tekee vaikeaksi.Francis pohti itekseen. Pian hän tuli sellaseen tulokseen että hän kertoo asian millai se on,ja niinhän teki sen. Francis kutsui muut paikalle mylvimällä. Muut kuulivat toisessa paikkaa Franciksen mylvimishuudon ja lähtivät heti suunnistamaan ääntä kohti. -Francis taisi löytää Carlin. -Niin taisi löytää.-No sitpä se nähään,vai mitä? Arthur sanoi kysymällä. -Joo. Saavuttuaan paikan päälle he huomasivat että asia osui oikeaan mitä he olivat epäilleetkin matkalla. -No,löysitkö Carlin? -Jep,tuossa se on...mutta kuolleena. -Mitä?! Kuolleenako?! Francis hymähti siihen.Muut menivät katsomaan Carlia läheltä ja huomasivat että totta se oli.Siinä se makas liikkumattomana ja suu aukina. -Ei hyvä luoja.Linda sanoi surkeena. -Niinpä.Olen pahoillani et näin pääsi käymään. -Ei se mitään,ei se sun vikas ollut.-Ei niin.Totta. -Taitaa olla ihmisten aiheuttama. Arthur epäili katsoessaan Carlin ruumista paremmin. -Juu,minustakin. -Miten hei kerromme Agathalle asian nytten? April uskalsi kysyä sitten. -No kait me jotenkin sen pystymme kertomaan. -Niin,onhan se kuitenkin sille tärkeä. -Niin. -No eiköhän mennä Agathan luokse heti kertomaan uutista,vai mitä pojut? -Juu,lähdetään vaan. Ja niin matka Agathan tykö alkoi.

 

                   * * *

 -Agatha! kuului Arthurin huuto. -No mitä Arthur? -Me löysimme Carlin? -Mistä? -Tuolta yhden pusikon luota. -Viekää mut heti sen luokse,haluan nähä hänet? Agatha pyysi. -Selvä,seuraa meitä.Arthur käski ja sai Agathaan liikettä heti. Perille päästyään Arthur ja muut näyttivät Carlin sille joka makasi kuolleena pusikon juurella.-Kiitos. Agatha sanoi ja riensi miehensä vierelle ja alkoi nuolla tämän poskea.Francis tuli hetken päästä sen vierelle ja sanoi hiljaa: -Kuule Agatha? -Niin? -Haluaisin kertoa sulle yhden jutun? -Jaa,minkä? jos saan kysyä. Francis oli hetken vaiti.Mietti sopivia sanoja,ja sanoi sitten vasta: -Tota,Carl on kuollut.Löysin sen tänään tän pusikon luota. -Anteeksi mitä sä sanoit?! Agatha kysyi huutavaan sävyyn. -Kuulit kyllä,Carl on kuollut. -Oletko tosissas? Francis nyökkäsi tälle ilottoman ilmeisenä.-Olen pahoillani,et näin kävi.Francis jatkoi ja siirsi sitten katseensa maahan.Agatha huomasi sen ja huokasi siihen,kunnes sit vastasi:  -Älä ole turhaan pahoillas,ei se sun vikasi ollut.-Eikö? -Ei.-No kiva sitten.Vallitsi hetken hiljaisuus,sitten: -Saanko halata sua? Agatha nyökkäsi murheellisena. Francis otti Agathan syleilyyn heti.Pian Francis kuuli kuinka Agatha itki hänen sylissään. -Itke vaan,se helpottaa.Francis kuiskasi lopuksi tämän korvaan.

 

                   * * *

 Myöhemmin illalla pidettiin Carlin haudan luona muistotilaisuus,sekä hiljaisuustuokio.Tilaisuuden jälkeen jokainen sai antaa sitä mukaa Carlin haudan luona hyvästit.Kun viimeinen oli saanut sanotuksi hyvästit Carlille,he lähtivät sitten poies,ja jättivät Carlille sen jälkeen nukkumisrauhan.

"Oi Carl,luoksein jää,jo ilta on ja kadonnut on valo auringon,ken muu mua murheissani lohduttais,kelt turvan hädässänsä sielu sais

 

Päiväni rientää kohti loppumaan,on ilo maallinen kuin varjo vaan,ei ole täällä mitään pysyvää,vain sinä Carl,sinä luoksein jää

 

Sä pahan väijytykset turhiks teet,sä tuskat liennät,kuivaat kyyneleet,miss'on nyt kuolema,sun voittosi kun,rakas Carl,olet kilpeni

Sun,Carl,ristisi mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksohon,sen valon tieltä varjot häviää eläissä,kuollessa sä luoksein jää"