UKKOSMYRSKY
 
Metsän humina yltyi yltymistään.Tuuli voimistui sysipimeän täysivaltaiseksi ja ainoaksi valtiaaksi.Se puhalsi niin että tammetkin rupesivat valittamaan.
Yhtäkkiä kapean tuliveitsen tavoin,salama halkaisi pimeyden,valaisten sekunniksi ilkeästi ulvovan metsän ja sen perään jokin rämähti ylhäällä.Kuului kumahdus,sitten kuin jonkin rikkoutuneen helinää.Se valahti alas ja kiiri metsässä kaikkiin suuntiin.
Salama ja jyrinä olivat kuin pelästyttäneet loitsijan,se lähti karkuun ja hiljeni vähitellen kokonaan,sitten alkoivat ylhäältä ropista pisarat.Sade oli lyhyt,raju ja kylmä,mutta sekin lakkasi.
Nyt metsä murahteli hiljakseen pudistellen ja oikoen itseään kuin taistelun jälkeen.
Ja yhtäkkiä vaahtera kirahti,rupesi ritisemään,tarrautui toisiin puihin,hyvästeli
naapureitansa,humalteli kammottavasti ja kaatui maahan katkoen oksiaan synkässä kuolemaa edeltävässä toivottomuudessaan,
se oli kestänyt viimeisen taiston ja nyt se sitten kaatui.Vaahtera oli lähellä keskisen
Kiinan vuoristometsää,ja oli kammottavaa ja pelottavaa kuunnella puun kuolemaa,mutta ei kestänyt kauan kun myrsky alkoi laantua.
* * *
Aamu koitti.Aurinko oli jo noussut horisontin
yläpuolelle.Sheng perheineen heräsivät ensimmäisenä ylös.
<Huomenta kulta ja lapsukaiset.> Sheng sanoi Chanille,Maolle ja Mandalle jotka olivat jo avanneet silmänsä.
<Huomenta vaan Sheng.> he sanoivat yhtäaikaa.
Sheng hymyili heille.
<Millanen sää siellä ulkona on äiti?>
Mao kysyi silmät sirrillään.
Sheng vilkaisi ulos pesäaukon suulta ja sanoi:
<No, miten tän nyt sanoisi...ihan hyvältä näyttää.>Sheng totesi.
<No,kiva.Saanko minä lähteä Mandan kanssa ulos leikkimään?
Pliis...?>
<No,joo,saat sä mennä, mutta pysykää sitten tässä
kotipesän lähettyvillä.>
<Kiitti mutsi, tietysti pysytään.Tule Manda,mennään!>
Mao ja Manda juoksivat ulos.Sheng jäi katselemaan Chanin kanssa pesäaukon suulle pentujen touhuilua.
<Pennuilla näyttää olevan hauskaa.>
Sheng sanoi hetken kuluttua.
<Joo,niin näyttää olevan.>
Chan painoi päänsä Shengin olkapäätä vasten.
Sheng tunsi sen ja painoi päänsä vastaavasti
miehensä päätä vasten.
Mao ja Manda painisivat ruohikossa.Kutittivat
toisiansa milloin mistäkin kohtaa kehoa ja kikattivat samalla.
Iltapäivällä Lu tuli kertomaan Chanille ja Shengille iloisen uutisen.
<Chan ja Sheng,minulla olisi teille asiaa.>
<Jaa,no ketähän se asia oikein koskee?>
Chan kysyi heti perään.
<Weiniä, sillä olisi syntymäpäivä huomenna,että mitä me sitten ostettaisiin hänelle lahjaksi?>
<Niin joo,tosiaan...en ole tullut ajatelleeksi koko asiaa.Niin,mitä me voitaisiin sitten ostaa hänelle...?>
Chan totesi ja rupesi miettimään lahjaa.
Lu mietti kanssa.
<Olisko tämä bambulehtipeitto hyvä lahja Weinille?>
<Hmm...No joo,sinäpä sen sanoit Sheng,me annetaankin sellanen sille lahjaksi.>
<Juu,olen samaa mieltä myös.Kiitti Sheng,kun autoit meitä.>
<Olkaa hyvä vaan.> Sheng vastasi hymyillen.
Lu ja Chan päättivät lähteä oitis hakemaan lahjaa.
<Mä lähden Lu:n kanssa hakemaan sitä lahjaa.Tuletko Sheng meidän mukaamme?>
<En taida,menkää te vaan, mä jään vahtimaan noita Maota ja Mandaa tänne kotiin.>
<Okei,selvä.Palaan ennen iltaa takaisin.>
Chan huikkasi ja lähti Lu:n perään.
Pian he olivat häipyneet näkyvistä.
<Mihin iskä meni?>
Mao kysyi,kun näki Shengin istuvan pesäaukon
suulla.
<Se lähti Lu:n kanssa hakemaan Weinille lahjaa.>
<Lahjaa? Onko sillä synttärit vai?>
<Kyllä,huomenna.>
<Kiva kuulla.> Mao totesi ja jatkoi Mandan
kanssa painiottelua.
Ei kestänyt kauan,kun Chan palasi takaisin kantaen mukanaan bambulehtipeittoa.
<Olipa nopee reissu?> Sheng kysyi todeten.
<Juu,olihan se.Mitäs tykkäät bambulehtipeitosta?>
<Tosi hieno on.Toivottavasti Weinikin tykkää siitä?>
<Eiköhän> Chan totesi siihen.
Mandan ja Maon nähtyään bambulehtipeiton he rupesivat kysymään,et mikä se on ja Sheng kertoi heille että se on bambulehtipeitto.
<Tosi nätti.> Manda sanoi.
<Älä muuta sano.>
Chan vei peiton pesään.
Yhtäkkiä alkoi taivaalle kerääntyä suuria ja tummia pilviä.Ne peittivät kirkkauden heti.Alkoi tuulla.
Sheng huomasi sen ja alkoi hoputtamaan pentujaan sisälle.
<Hei,Mao ja Manda,tulkaas sisälle!!>
<Miksi äiti? Meillä on vielä painiottelu keskenkin.>
<Vaikka oliskin,mutta kohta saattaa puhkea myrsky!>
<Eikä puhkea!>
<Kyllä puhkeaa! Nyt heti sisälle ja sassiin sittenkin!> Sheng komensi.
Pennut irroittivat otteen toisistaan ja katsoivat äitiään,joka istui pesäaukon suulla ja katsoi heitä vihaisella ilmeellä.
<No,kai meidän on sit mentävä sisälle, vai mitä Manda?> Mao kysyi ja vilkaisi sisartaan.
<Joo,niin on.>
Mao ja Manda juoksivat oitis pesään.
Sheng kehui heitä taputtamalla niiden päälakea.
Alkoi sataa vettä.Tuuli voimistui ja voimistui,kunnes sitten puhkesi myrskyksi.
Ukkonenkin jyrisi.
Salamat halkaisivat pimeyden.
<Äiti,mua pelottaa.> Mao sanoi.
<Niin muakin.> Manda lisäsi siihen perään.
<Voi teitä raukkoja,äiti tulee teidän viereen nukkumaan,niin sit teidän ei tarvitse pelätä.>
<Kiva.> Mao totesi.
Sheng asteli lapsukaisten luokse,asettui makuulle niiden viereen.Hän laittoi tassunsa
Maon ja Mandan kylkien ylitse ja veti heidät
syleilyyn.
<No,pelottaako enää?> Sheng kysyi pennuilta,jotka olivat painautuneet emoaan vasten.
<No,ei enää.>
<Hyvä sitten.> Sheng totesi hymyillen ja silitti lapsukaisten päälakea ja selkää.
Pennut ei sitä kuullut,sillä he olivat jo unessa.Sheng huomasi sen ja päätti itsekin
ruveta unten maille.Tämä painoi päänsä Maon ja Mandan päätä vasten,sulki silmänsä ja nukahti.
Chan nukkui Shengistä parin metrin päässä.
Rajumyrsky heilutti yöllä oksia ja puita.
Ukkonen jyrisi ja salama halkaisi ympäristön.
Vettä tuli alas kaatamalla.
Pandat eivät sitä kuulleet,koska he olivat jo
täydessä unessa.