Seuraavana päivänä satoi vettä. Peurat pysyttelivät pesissään sateen aikana. -Ikävää kun sataa. Francis sanoi. -Onhan se juu, mutta toivotaan että se siitä lakkaisi vielä tänään jossain vaiheessa. -Juu, toivotaan.
-Miltäs vaikutti muuten se Catherine eilen?
-No, ihan mukavalta sanoisin.
-Niin minunkin mielestäni. Saa nähdä että suostuuko se siihen meidän ehdottomaan asiaan...? -Niinpä. Elmer totesi. -Sit se nähdään ja kuullaan.
-Juuh.
Sade alkoi lakata ulkona. Peurat astuivat heti ulos ja lähtivät tutkimaan ympäristöä. -Tuoksuupa ympäristö sitten raikkaalta.
- Niin tuoksuu.
-Onko ehdotuksia että mitä tehdään tai minne mennään?
-Hmm... eipä ole varsinkaan minulla, onko muilla? Francis kysyi muilta. Muut pudistivat päätään heti sen merkiksi ettei ole. -Eipä ole ehdotuksia. Francis ilmoitti Cathylle. -Okei, selvä. -Hei, minulla olisi yksi ehdotus. Vanessa sanoi kotvan kuluttua. -No, mikä? Sano?
-Me voitaisiin valita se laumanjohtaja? -Niinkö meinaat? joku jäsenistä kysyi. -Kyllä vain, sitä me kaivataan nyt. Francis rupesi miettimään Vanessan ehdotusta ja kysyi sitten: -Mitä mieltä te muut olette Vanessan ehdotuksesta? Hän katsoi muita. -Minä olen samaa mieltä Vanessan kanssa, Tiitus ilmoitti heti. -Okei, no mitäs muut sanoo? -Meille muille on ihan sama, Elmer sanoi. -Onko noin? Francis kysyi niiltä, jotka ei vastannut mitään, ja ne vastasivat nyökyttämällä.
-Okei, no sitten me päätetään se uusi laumanjohtaja, tulkaa tänne sitten. Francis pyysi porukoita ja porukat tulivat Franciksen tykö. Pian he päätyivät Williamiin. -No, William, suostutko laumanjohtajaksi tulemaan? -No, ehdottomasti. William vastasi siihen. - Hyvä, täten julistan sinut sitten pitämään vastuun laumastamme ja vedät meitä myös. Onnittelut sinulle? -Selvä, kiitos.
Muutkin onnittelivat Williamia ja tämä kiitti onnitteluista.
-Noni, laumanjohtaja valittu ja hyväksytty, joten julistan kokouksen päättyneeksi nytten. Francis ilmoitti ja kolautti sarvensa sitten kiveen lopuksi.

Hieman myöhemmin tuli tieto Alanilta.
-Hei, kamut, minulla olisi teille asiaa.
-Jaa, millasta? Ikävää vai iloista?
-No, miten sen nyt sanoisi... öö, no, ikävän ja iloisen asian välissä...?
-Jaa, no kerro asiasi sitten?
-Juuh...tota...gröhöm, haluisin varoittaa teitä.
-Ai, mistä?
-Ihmisistä, ne ovat liikkeellä metsässämme.
-Mitä?! Meidän metsässäkö?!
-Juu, pyydän teitä menemään pesiinne ja äkkiä ja pysykää siellä niin kauan kun tulen ilmoittamaan vaaran olevan ohitse. -Selvä, kiitos kun ilmoitit.
-Ei mitään. Alan totesi.
Porukat tekivät äkkiä paluuta pesiinsä. Alan ei voinut palata pesäänsä, sillä hän tiesi, ettei se ollut kannattavaa, joten hän sai luvan mennä Elmerin tykö piiloon siksi ajaksi. Ihmiset tutkisivat koko alueen läpitte kunnes huomasivat että peuroja ei näkynyt olevan liikkeellä, niin he päättivät sitten lähteä pois alueelta. Alan kurkisti Elmerin pesäkolon suulta ympärilleen ja katsoi oliko vaara ohi. Huomattuaan vaaran olevan ohitse, hän viittoi Elmeriä tulemaan ulos.
-Joko ne menivät?
-Jep.
-Hyvä sitten.
-Voit pyytää muutkin ulos jo?
-Niin ajattelinkin pyytää. Alan totesi ja lähti heti hoitamaan asian. Saatuaan muutkin kanssa ulos pesistään, Alan kysyi:
-Ovatko kaikki kunnossa?
-Ovat, ainakin näyttävät siltä. William vastasi.
-Hienoa.
-Nyt ei tarvitse enää pelätä ihmisten saapumista alueellemme.
-Eipä, siinä olet kyllä oikeassa. Alan totesi siihen lopuksi.
-No, mitäs me nyt tehdään? Cathy kysyi vaihtamalla puheenaihetta.
-Jaa-a, enpä kuule tiedä. Alan sanoi.
-No, keksiikö joku muu? Cathy vilkaisi muita.
Kukaan ei sanonut mitään.
-Eli, ootteko sit sitä mieltä että ei tehdä mitään vai? Cathy jatkoi taas ja katsoi ystäviään. Oli hetken hiljaisuus, sitten April aukaisi suunsa:
-No, minä en ainakaan jaksa tehdä mitään tänään.
-Enkä minä. Linda jatkoi siihen.
-Jaa, oletteko tosissanne asiassanne?
April ja Linda nyökkäsivät siihen.
-Okei, no haluatteko sit mennä lepäämään pesäänne?
-Joo.
-No, menkää vaan jos siltä tuntuu, minä koitan muiden kanssa järkätä jonkinlaista tekemistä tässä sitten.
-Okei, no öitä ja pitäkää hauskaa.
-Juuh, pidetään, öitä.
Sitten April ja Linda tekivät lähtöä pesälleen.
-Sinne menivät, joten mitäs nyt seuraavaksi?
-Hmm...mentäiskö vaikka porukalla purolle juomaan, alkaa kurkkukin kuivumispisteessä olla jo?
-No, mitä muut sanoo siihen? Alan kysyi joukoilta. Kukaan ei sanonut mitään, eli se tarkoitti sitä että ehdotus oli hyvä idea.
-Okei, jos kukaan ei sano olevansa  ehdotukseen toista mieltä niin sitten mennään sinne purolle juomaan. Alan sanoi ja hoputti porukoita lähtemään matkaan. Ja matka purolle alkoi.

PUROLLA:


Porukoiden saavuttua perille he kävivät heti veden kimppuun. Veden litkimisen ääni peitti puron virtailuäänen kokonaan peurajoukon korvista, mutta peurat eivät siitä panneet pahakseen lainkaan. Tärkeintä oli se että he saivat vettä janojuomakseen. Saatuaan juoduksi tarpeeksi nestettä, peurat nostivat sitten päänsä vedestä.
-No, joko saitte juotua tarpeeksi? William kysyi.
Muut nyökkäsivät.
-Hyvä sitten. Onko kurkku enää kuiva? William kysyi Haroldilta.
-Ei.
-No, hyvä.
-No, jokos palataan takaisin sinne mistä tulimmekin?
-Joo, ehdottomasti. Hei, kamut, lähdetään! William kuulutti porukoille. Porukat nyökkäsivät siihen ja tulivat sitten Williamin luokse.
-Ovatko kaikki koolla?
-Ovat, joten voimme lähteä vaikka saman tien.
-Selvä, matkaan sitten!
Paluu kotipesälleen alkoi, kunnes yhtäkkiä...?
-PUM!!
-Mikä se oli?! Linda kysyi pelästyneenä ja sai kaikki muutkin pysähtymään.
William nuuhki ilmaa oikein tarkkaan.
-Hmm..., minusta tuntuisi vähän siltä että metsästäjiä olisi taas liikkeellä metsässämme.
-Eikai, oletko tosissasi?
-Pahalta näyttää. William totesi harmissaan.
-Hitto, sanoisin. Mitä me nyt teemme? Linda jatkoi siihen ja katsoi Williamia huolestunein ilmein. William mietti ja vastasi sitten huokaisevaan sävyyn:
-Ei tässä auta varmaan mikään muu kuin suojautua vaan, jollei me haluta joutua tapettavaksi.
-Niin, totta, tuskin sitä nyt kukaan haluais...
-No, sitähän minäkin. Sit eikun menoksi vaan ja äkkiä! William komensi ja sai joukkoihin liikettä heti, mut kävipä niin, että yhteen peuraan osui nuoli, ja se peura oli nimeltään Beggy. Muut kuulivat Beggyn surkean huudon takaansa, pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan taakseen.
-Beggy! Alan huusi ja juoksi tämän luokse muut perässään.
-Beggy, mitä tapahtui?
Beggy pystyi viimeisillä voimillaan vastaamaan Alanin kysymykseen ennenkuin antoi itsensä mennä.
-Ihmiset, he ampuivat minua.
-Millä?
-En tiedä, aseella kait. Hyvästi nyt, koittakaa pärjätä.
-Beggy! Sä et saa kuolla, pliis, et saa! Alan huusi ja puski Beggyä päällänsä, mutta turha toivo, Beggy oli jo sulkenut silmänsä ja nukkunut pois. Alan valutti kyyneleet silmistään ja alkoi itkeä Beggyn ruumiin vieressä. Arthur tuli sen vierelle, laski pään Alanin harteille ja sanoi:
-Tule. Mennään.
Alan nyökkäsi siihen ja lähti Arthurin mukana pois Beggyn ruumiin luota.
-Tulkaa. Arthur sanoi muillekin, jotka olivat jääneet Beggyn ruumiin luo. Porukat nyökkäsivät ja tottelivat Alania. Ihmiset ottivat Beggyn mukaansa ja poistuivat sitten alueelta.
Nyt oli jo Carlin lisäksi menetetty toinenkin jäsen ja se oli jo Alanille ynnä muille jo vähän liikaa. Mitähän vielä tulee tapahtumaan Polar Bearin metsässä, vai tuleeko enää mitään... no se jää nähtäväksi. sadindecision