Pinja heräsi tasan kello kahdeksan ja lähti ulos kävelemään. Reipas kävelylenkki vie ainakin väsymyksen pois. Jos muistatte, Pinja oli sen Tipsun tytär. Pian hän saapui pienelle suihkulähteelle. Hän kumartuu juomaan, kunnes ei huomaa takana seisovaa karjalankarhukoiraa. -Kröhöm!! vieras rykäisi kunnolla. Pinja säikähti niin paljon, että meinasi tukehtua. -Anteeksi, että säikäytin sut. vieras sanoi. -Köh köh, ei se mitään, kuhan et tee tota enää toiste, okei? Pinja sanoi yskien samalla. -Joo, mä lupaan, mut miks sä joit muuten suihkulähteestä? -Ei ollut missään puroakaan, että olisin voinut juoda, joten päätin juoda tosta suihkulähteestä. Pinja vastasi. -Aha, just. totesi vieras siihen. -Kukas sä olet, ja mitä sä teet täällä? -Olen Niko. Satuin vain kuulemaan litkimistä ja päätin tulla katsomaan, mistä sellainen kuuluu. Niko vastasi. Kukas sä olet sitten? Niko jatkoi kysymällä Pinjalta vastaavasti. -Mä olen Pinja. Pinja sanoi ja ojensi tassunsa. Niko tarttui siihen. -Kiva tutustua suhun. -Samoin sinuunkin. Pinja totesi. He irrottivat tassunsa toistensa tassuista. Hetken päästä Niko kysyi: -Mitäs sanoisit, jos näyttäisin sulle taloni? -Ei hullumpi idea, näytä vaan. Pinja sanoi. Niko ohjeisti Pinjan hänen talonsa luokse. Saavuttuaan Nikon talon pihalle he astuivat sisään. Niko avasi hänelle ulko-oven ja sanoi: -Naiset ensin. -Eipäs, vaan miehet. Pinja sanoi ja iski silmää tälle. -Naisetpa. Niko sanoi ja iski silmää takaisin Pinjalle. Pinja katsoi häntä hetken, kunnes sitten suostui astumaan ensimmäisenä sisään. Niko tuli perässä. Tämä vei hänet keittiöön, jossa olivat hänen lapsensa. -Pinja, tässä ovat lapseni, tytär Marianne ja hänen isoveljensä Markus. -Hei, tervehti Pinja iloisena heitä. -Hei hei ja tervetuloa! Markus toivotti. -Kiitos. Pinja sanoi ja hymyili. Niko kääntyi Pinjan puoleen sitten. -Katso Pinja, tässä on pieni makuuhuoneeni, oletko väsynyt? -En ole. -Selvä. Nelikko lähti kiertämään talossa. -Tässä on WC, ja tuossa on kylpyhuone. Niko sanoi. -Okei, selvä, kiitos. Pinja vastasi. -Ai niin, tässä on uusi tyttöystäväni Pinja, Niko muisti yhtäkkiä ja esitteli Pinjan sisarilleen. -Pinja? Eikö se ole myöskin puulaji? Marianne kysäisi. -Kyllä, Välimeren rannikolta, sen siemeniä käytetään leivonnassa. Pinja vastasi. -Justjust, no mukava oli kuulla tollasesta uudestakin asiasta. -Niinpä. -Laitanpa kahvia, Niko sanoi sitten väliin, sopiiko? -Sopii sopii, laita vain. Marianne totesi. -Kai sä juot kahvia? Marianne kysyi Pinjalta. -Juu juon. -No hyvä juttu. Niko lähti sen jälkeen keittiön puolelle laittelee kahvipöytää.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pinja

^Tuota linkkiä klikkaamalla pääsee lukemaan "Pinja-puusta" tietoa. =) Käykää lukasemassa. =)

                                                          ****

Sillä välin Timi kulki kadulla hyräillen itsekseen.

"The Universe Is For Us, and all the people are crazy! Crazy! The Universe Is For Us and all the people are crazy! Crazy!" Hän näki tutun hahmon lähestyvän häntä kohti. -Terve! -Terve Timi, kiva nähdä sua pitkästä aikaa. -Samoin... Isä, oletko se sinä? Timi kysyi. -Kyllä poikani. Timi riensi halaamaan isäänsä. Timin isä tuli Oulusta saakka Tampereelle. -Mitäs tykkäsit Oulusta? -Ihan kivaa siellä oli. Timin isä vastasi. -Kerro sä jotain? -Mitä esimerkiksi? -No, vaikka että: mitä sulle kuuluu, oletko käynyt jossain? Mitäs sun kavereillesi kuuluu ja ootkos sä pysynyt terveenä? -Ihan hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. En ole käynyt missään. Kavereilleni kuuluu hyvää ja ihan terveenä olen ollut. Isä kuunteli mielenkiinnolla poikansa juttuja.

                                                Nikon kotona kahvipöydässä...

-Otatko lisää kahvia? Marianne kysyi Pinjalta. -Ei kiitos, tämä riitti kyllä minulle. Pinja sanoi. -Okeih, selvä. Marianne kaatoi kahvia lisää Markukselle, Nikolle ja itselleen, vei kahvipannun takaisin sitten keittimelle ja palasi pöydän ääreen. Keskustelu kahvipöydässä jatkui ja jatkui. Kun kello läheni ilta kuutta, Pinja nousi pöydästä, kiitti kahvista ja tarjoiluista ja sanoi: -Kyllä minun on aika lähteä nyt kotio tästä näin, että kiitoksia vielä kerran hyvästä seurasta. -Ei kestä, kiitoksia itellesi vain ja kiva kun tulit käymään. -Joo, oli kyllä ilo tulla. -Olet tervetullut toistekin. Markus sanoi. -Ihanko tosi? -Kyllä vain, vai mitä Marianne? Markus kysyi Mariannelta. -Tottakai. Marianne totesi heti. -No kiva juttu, kiitoksia kutsusta, tulen ilomielin kyllä jos siitä ei ole teille mitään haittaa? -Ei ole ei. -No hyvä sitten. Pinja totesi iloisena. -Mut, mä lähden nyt sitten tästä, että heippa nyt sitten vain. Pinja jatkoi vielä. -Hei vaan Pinja! Marianne ja Markus huikkasivat keittiöstä hänen peräänsä. Niko lähti saattamaan Pinjaa. Kun Pinjan kodin portille he saapuivat, Niko kysyi: -Koskas me tavataan taas? -Öö, no tota, en osaa sanoa. Koskas haluisit? Pinja kysyi tältä. -No ei väliä oikeastaan, vai haluisitko numeroni, niin voit siihen ilmotella kun tiiät hyvän ajankohdan näkemiselle? -No, vaikkapa. Niko kirjoitti numeronsa pienelle lapulle ja ojensi lapun sitten Pinjalle. -Kiitos. Pinja vastasi. Niko hymyili ja antoi lopuksi suukon Pinjan poskelle. -Mistä hyvästä tuo oli? Pinja kysyi. -Ihan siitä hyvästä että olet kaunis ja et mä tykkään susta. Niko sanoi todeten. -Aijaa, no kiva kuulla tuo. Pinja katsoi Nikoa silmäkulmainsa alta ja hymyili takaisin tälle tykkäämisen/pitämisen merkiksi. Niko otti vastaan sen kiittäen. Jonkin ajan kuluttua Niko toivotti Pinjalle hyvät yöt. -Hyvää Yötä Pinja sitten ja ollaan yhteydessä. -Hyvää Yötä sinullekin Niko, ja ollaan yhteydessä. Pinja toivotti takaisin tälle. -Moikka sitten. -Moikka. Sitten Niko lähti, ja eipä kauaakaan kun Niko oli häipynyt näköpiiristä. Pinja juoksi sen jälkeen sisälle iltapalalle.

Ja tähän vielä lopuksi kuvia...:

Huom! Tuo loppupätkä tuosta Timin ja sen isän jutun jälkeen olin itse keksinyt ja lisännyt. Tarinavihossani tämä tarina loppui oikeesti tuohon Timin ja sen isän juttuun vaan. Et semmosta tiedotetta minulta tähän loppuun.

^Niko alimmassa kuvassa (kolmas ylhäältä). Keskellä Timi ja ekassa kuvassa Pinja. =)