Historia:

Wirginianpeura,valkohäntäkauris,on alkujaan Amerikasta. Amerikansuomalaiset lahjoittivat pienen lauman, jonka tukikohta oli Laukon kartano Vesilahdella =>nimitys laukonpeura. Päästettiin kartanosta luontoon,on sopeutunut hyvin. Kavio-ja sorkkaeläimet ovat petojen kanssa samaa alkuperää. Maa oli ensin pehmeää, joten uppoamisen estämiseksi tarvittiin käpälät, mutta kun maa koveni,käpälien tilalle tulivat pitkät ja nopeat raajat. Eläimet nousivat varpailleen ja osa varpaista surkastui. Näin syntyivät sorkkaeläimet. Valkohäntäpeurat ovat esiintyneet luolamaalauksissa kautta aikojen, joten ne olivat siihen aikaan tärkeitä riistaeläimiä. Vuonna 1934 tuli 7 peuraa Suomeen Minnesodasta, ja vuonna 1970 25 000 yksilöä oli silloin Suomessa. Se on Pirkanmaan maakuntaeläin. Laukon kartanossa tarhatut valkohäntäpeurat saivat ensimmäiset vasat keväällä 1937. Nämä peurat jälkikasvuineen laskettiin vapauteen vuonna 1938, jotta tähän suppeaan kantaan saataisiin uutta verta,ottivat suomalaiset uudelleen yhteyden lahjoittajiin ja pyysivät tänne lisää valkohäntäpeuroja. Kantaa  täydennettiinkin neljällä vasalla vuosien 1948-1949 vaihteessa, nämä vasat saapuivat lentokoneella maahamme. Nekin sijoitettiin aluksi Laukon kartanoon. Kaksi näistä vasoista kuoli jo ennen luontoon päästämistä. Muutenkaan tällä jälkimmäisellä tuonnilla ei lajin suomalaistumisen kannalta ollut merkitystä,sillä luonnossamme oli jo tuolloin elinvoimainen kanta. Vapauteen päästettyinä peurat seuraavien vuosien kuluessa levittäytyivät nopeasti Vesilahden naapuripitäjiin. Laukon kartanosta tarttui luontevasti valkohäntäpeuralle siitä meillä alkuaikoina käytetty nimitys Laukonpeura eli laukonpeura.

*Lahko: Artiodactyla

*Heimo: Cervidae

*Suku & laji: Odocoileus virginianus

Elintavat & Elinympäristö:

-Elää yksin tai löyhinä ryhminä,talvisin suurempinakin laumoina. Valkohäntäpeuran elinympäristöt vaihtelevat avoimesta preeriasta metsiin,pensaikkomaille ja kulttuuriseuduille. Se laiduntaa aamun ja illan hämärissä.

Valkohäntäpeuran alkuperäinen levinneisyysalue käsittää Pohjois-ja Keski-Amerikan sekä Etelä-Amerikan luoteisosat. Siellä sitä tavataan Etelä-Kanadasta Yhdysvaltain,Meksikon ja muiden Keski-Amerikan valtioiden kautta Venezuelaan,Equadoriin,Peruun,Kolumbiaan ja Guayanaan saakka. Se viihtyy myös Brasilian ja Bolivian rajaseuduilla.

Kesällä peurat syövät heinää,lehtiä,mustikkaa ja muita marjoja, ja varvuja. Talvella lehtipuiden kuorta ja oksankärkiä,sekä katajan ja männyn havuja. Ankarina talvina ne ovat riistanhoitajien tarjoaman lisäravinnon varassa. Elinikä peuroilla on noin 10-vuotta luonnossa. Vankeudessa jopa 20-vuotta.

Lisääntyminen:

-Kiima-aika kestää Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa vähimmillään kaksi kuukautta ja huipentuu marraskuussa.Tänä aikana urokset muuttuvat hyökkääviksi ja käyvät kamppailuja toisten uroiden kanssa. Näissä kisoissa ne käyttävät sarvia ja sorkkia apunaan. Joskus häviölle jäänyt osapuoli saattaa haavoittua.Valkohäntäpeurauros ei kerää ympärilleen suurta haaremia. Naaraat ovat kiimassa vain vuorokauden ajan ja elleivät ne tule sinä aikana kantaviksi,kuluu seuraavaan kiimaan aikaa kuukauden verran.Kantoaika kestää 6,5-7kk. Toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa syntyy tavallisesti kaksi täplikästä vasaa. Poikkeuksellisesti naaras saattaa synnyttää kolmekin vasaa. Nuori ja vanha naaras saavat vain yhden vasan. Naaraiden tiineys kestää 200-204 vuorokautta. Naaraat huolehtivat vasoistaan.

Säkäkorkeus: 85-110 cm, hännän pituus: 15-30 cm

-Valkohäntäpeurat kasvavat 180-240 cm:n pituiseksi,painavat 52-140 kg, tarhatut eläimet jopa 200kg. Urokset kasvavat suuremmiksi kuin naaraat. Sarvet kasvavat noin 80 cm:n mittaiseksi. Putoavat tammi-maaliskuun aikana.

Lähisukuiset lajit: muulipeura on ainoastaan valkohäntäpeurojen lähisukulainen laji.

Muut: *Kuusipeura,davidinhirvi,piikkohirvi,saksanhirvi,poro,sambarhirvi,japaninhirvi eli japaninpeura,aksishirvi,metsäkauris.

Tuntomerkit:

-Uroksella sarvissa kaksi päähaaraa,jotka kaartuvat eteen-ja sisäänpäin. Naaras on sarveton. Vasa on valkotäpläinen ja sulautuu hyvin maastoon. Peuroilla on valkea häntä ja peräpeili. Ne ovat varoitusmerkkeinä toimivia.Pakeneva peura kohottaa häntänsä pystyyn,jolloin lauman muut jäsenet tietävät seurata sitä.Turkki on kesällä punertava,talvella harmahtava.

Mihin aikaan peuroja näkee?

-Peuroja on mahdollisuus nähdä parhaiten iltahämärissä pellon reunoissa,kun ne tulevat ruokailemaan.Rohkeimmat yksilöt tulevat syksyisin puutarhoihin herkuttelemaan mm. omenoilla ja saattavat myös aiheuttaa silloin vahinkoja.

Tarinoiden kirjoittaja sanoo:

-Tuli nähtyä peura kotipihalla yhtenä syksyiltana kun se loikki etupihamme poikki nopeesti.Ei kerenny kunnolla sitä näkee,muuta ku vilauksena.Se oli iso ja neliraajanen ja sillä pitkät jalat,turkki oli ruskehtavan harmaa.Arvelin siitä et kyseessä saattoi olla valkohäntäpeura.Jos se olisi seisonut pihallamme niin olisin ottanut kuvan siitä heti mutta ei ollu sellasta tilannetta,mutta jos jollain muulla on peura loikkinu tai vieraillu pihalla niin olisi kiva kuulla juttuja teiltä sähköpostitse tai kommentitse.Ei muuta ku laittelemaan vaan...