Sade oli lakannut heti seuraavana aamuna.
Ukkonenkin oli jo mennyt ohi.Aurinko porotti ainoastaan taivaalta.Topi ja Repo nukkuivat vain.
Pian perhonen tupsahti pesäaukosta sisälle ja laskeutui sitten Topin nenälle.
Topin nenää alkoi kutittaa,että hänen oli pakko aivastaa.
"Atsii".
Repo heräsi Topin aivastukseen ja sanoi:
"Huomenta Topi".
"Huomenta".
"Herätinkö sut kesken unien?"
"Periaatteessa, mutta ei se haittaa".
"Ok,no hyvä jos se ei sua haittaa.Mennäänkö ulos?"
"Sopii mulle".
Ketut juoksivat ulos ja näkivät kaukana upean sateenkaaren hienoissa väreissään.

Samaan aikaan harmaakettu Midnight vaelteli metsässä yksikseen.
Hän huomasi pian jonkun lähestyvän kävellen vakain askelin puiden välistä.
Kuka tulija mahtoi olla,hän oli iso ja vanttera ja ruumista peitti tuuhea turkki.
Midnight ei tunnistanut tätä heti,mutta kun tulija huusi hänen nimeään hän tunnisti myös tämän.
Se oli hänen ystävänsä Amelie.
"Terve Midnight".
"Moi".
"Haluaisitko tulla käymään Kettulaaksossa?"
Amelie kysyi.
"Tietysti haluan".
"Lähdetään heti matkaan sitten".
Matka alkoi.
Tony ja Helena huomasivat Amelien ja Midnightin jo kaukaa ja lähtivät vauhdilla heitä vastaan.
Kohdattuaan ne Tony sanoi:
"Moi Midnight".
"Moi vaan".
"Mitä kuuluu?" Helena kysyi sen jälkeen.
"Kiitos,ihan hyvää,entäs teille?"
"Hyväähän meille".
Midnight nyökkäsi siihen.
"Tota Midnight..." Tony aloitti sanomalla taas.
"Niin?"
"Tunnetko sä muuten Jeffin?"
"Öö...juu tunnen,hän on mun serkkuni.Mitä siitä sit?".
Tony oli hiljaa.Hän katsoi Helenaa ja käski tämän kertoa asian,koska hän ei pystynyt siihen.
Helena nyökkäsi ja suostui kertomaan Tonyn puolesta asian Midnightille.
"No,kertokaa nyt,et mitä asiaa teillä on sitten".
Midnight sanoi painokkaalla äänellä ja katsoi Helenaa ja Tonya vuorotellen.
"Sä et oo tainnutkaan kuulla Jeffistä vielä yhtä juttua?"
"Mitä juttua?"
Midnight kysyi ja katsoi silmät pyöreinä Helenaa ja sitten Tonya ja taas Helenaa.
"Sinun serkkusi on ikävä kyllä kuollut,olemme pahoillamme".
"Jeffikö?!"
Helena nyökkäsi surullisena.
"Miten se tapahtui?"
"Minä,Dave,Tony ja Jeff päätimme mennä Niagaran putoukselle.Matka oli todella pitkä joten pidimme juomatauon.Löysimme hyvän juomapaikan Negran joelta.
Yhtäkkiä kuulimme koirien haukuntaa.Siitä tiesimme metsästäjien olevan liikkeellä.
Me muut pääsimme ikävä kyllä pakoon,mutta Jeff jäi metsästäjien saaliiksi".
Midnightin kuultuaan sen hän purskahti itkuun.
Amelie halasi tätä.
"Ehkä me tästä jätämme teijät rauhaan?"
Tony sanoi varovaiseen sävyyn sitten.
Amelie nyökkäsi ja kiitti Tonya ja Helenaa siitä ku he kertoivat heille asian.
"Ei kestä".
Sitten Tony viittoi Helenaa seuraamaan tätä ja Helena totteli miestään ja lähti tämän perään.
Amelie jäi lohduttamaan Midnightia heidän poistuttuaan paikalta.