Musta aukko

Elämme maailmassa joka ei tunne aina oikeuden mukaisuutta. Elämä ei aina kohtele kaikkia tasavertaisesti. Sitä on vaikea ymmärtää ja käsittää. Joidenkin elämän polku on piikkinen ja ohdakas. Jotka ovat onnettaren suosimia ja niiden elämän polkua reunustaa ruusun terälehdet ja kesäinen kevyt tuulen puhallus. Vuorostaan jotka ovat onnettaren hylkäämiä. Heidän polku on mutkainen, mäkinen ja myrskyisä. Vaikeudet ovat tehty voitettaviksi, vaikka se ei aina tosiaankaan ole mitään helppoa.Välillä  vaikeuksista  yli pääseminen on tuskan ja kyynelten ja monen voiman sanan takana. Aina nekään eivät auta pääsemään kaikkien isoimpien vaikeuksien ja ongelmien ylitse. Onneksi on olemassa ystäviä ja rakkaita ihmisiä jotka ovat valmiita seisomaan aina tukena. Ainakin sitä toivoisi että olisi semmoisia ihmisiä jotka olisivat valmiita kuuntelemaan aina kun olisi tarve. Onneksi itse omistan ainakin yhden ihmisen, joka on ainakin toivottavasti minun rinnallani vaikka tapahtuisi mitä vaan. Itse ainakin pysyn hänen rinnallaan aina. Itse kun olen joutunut kokemaan muutaman ystävän menettämisen. Tiedän erittäin hyvin miltä tuntuu menettää itsellä hyvin tärkeän ihmisen. Se sattuu pirusti sisimpään. Vieläkin syytän itseäni ja kysyn vähän välillä mitä minä olen tehnyt.Omasta mielestäni en mitään väärää ole tehnyt häntä kohtaan. Syytä hänen lähtemiseensä en varmaan koskaan saa tietää. Itse yritän olla reipas ja katsoa  valoisin silmin tulevaisuuteen,vaikka tällä hetkellä tulevaisuus tuntuukin olevan usvan peitossa eikä sitä näe ja muutenkin se tosi kaukana. Elän päivä kerrallaan ja toivon että jospa huominen olisi edes pikkiriikkisen parempi kun edellinen. Aina tarvitsisi nähdä jokaisessa asiassa jotain hyvää . Läheskään aina se ei onnistu. Varsinkin sillon kun elämä potkii on vaikeaa nähdä mitää positiivista.