Ireneä ei näkynyt seuraavana aamuna.
Topi ja muut ihmettelivät että missä tämä oli.
"Oletteko nähneet Ireneä?"Bruce kysyi.
"Ei olla ikävä kyllä,toivottavasti hänelle ei ole sattunut mitään".
"Ei varmaan,ehkä sillä on kiireitä ettei sen takia ole pahemmin näkyillyt".
"Niin,se voi olla niinkin,mut olis kiva nähä se".
"No,voidaan me mennä sitä kattoo jos haluat".
"Tiiätkö sen paikan missä se asuu?"
"Juu". Bruce vastasi siihen.
"No siinä tapauksessa sitten voimme mennä hänen luonaan käymään".
"Matkaan sitten".Bruce käski ja sai heti porukat matkaan.
Kotvan kuluttua he saapuivat Irenen pesälle.
"Irenee! Oletko kotona?!" Bruce huusi ulkoa.
"Olen,tulkaa sisään vaan!"
"Mennään". Bruce hoputti porukoitaan,jotka olivat tämän takana.
Ketut astelivat Brucen perässä Irenen pesään.
Nähtyään Irenen makaavan pesän keskellä he tervehtivät tätä ensimmäiseksi.
"Heippa Irene!"
"Hei hei".
"Mitäs sä?"
"No,mitäs mä,ei kummempia,mitäs teille?"
"Ihan hyväähän meille".
"No kiva kuulla.Mikäs teidät tänne tulemaan sai?"
"No,huoli, sanotaanko näin".
"Mikä huoli?"
Irene kysyi ihmeissään.
"No,sinusta ku sua ei oo pahemmin näkynyt kulkevan metsissä eikä muuallakaan".
"Jaa,no sen takia mua ei oo näkynyt koska olen ollu kipeenä".
"Kipeenä,miksi?" Bruce kysyi heti.
"Hmm...no tota siksi koska mulla ollu...".
"Niin,sano vaan".Topi pyysi.
"En mä pysty,tämä asia sen verran iso asia etten tiiä et miten te suhtautuisitte tähän..."
"Voisitko sanoo et onko se ilonen asia vai surullinen?"
"No,ilonen sanoisinko".
"No kyllä sä sen sit uskallat sanoo meille jos se ilonen on?"
"Niin,ja Irene, me ei siitä suututa silloin jos se ilonen asia on,silloin vaan jos oot tehnyt jotain sellasta sopimatonta esimerkiksi meijän jollekin laumanjäsenelle".
"Joo,kyl mä sen tiiän,mutku en haluais kertoo,en oo tähän asiaan valmistautunut".
"Jaa,no mitä se haittaa?"
"Ei se haitakkaan mutku...".
"Mutku mitä?"Bruce keskeytti väliin.
"En vaan silti halua kertoa sitä,tunnen sen olossani".
"Jaa,no koska sä sen sit kerrot?"
"Kerron sitku pystyn,käykö se teille?"
Irene kysyi ja katsoi kaikkia vuorotellen.
Porukat miettisivät ja katsoivat toinen toisiaan ja nyökkäsivät sitten Irenelle lopuksi.
"No hyvä.Sopiiko että jutellaan jostain muusta nytten?"
Bruce huokaisi ja vastasi sitten: "Joo,eiköhän se käy".
"No kiva". Irene totesi siihen sitten.
Yhtäkkiä ketut kuulivat pientä ääntä jostain.
"Öö...tota Irene?" Topi kysyi.
"Niin?"
"Mistä tollasta ääntä kuuluu?"
"Millasta ääntä?"
"No tollasen pienen vikinän ääntä?"
"En mä kuule mitään vikinää".
"Mut me kuullaan".
"Jaa,no se kuuluu ulkoa".Irene vastasi siihen ja alkoi krahnuttaa itseään.
"Eikä kuulu, vaan täältä".Bruce tivasi ja lähti heti kiertämään Irenen pesää ympäri kuono maata viistäen.
Irene pysäytti Brucen heti ja sanoi:
"Stop! Anna olla koko etsintä,ehkä mä sit kerron sen asian".
"Niin minkä asian?"
"No sen mitä en lupautunut kertomaan teille tossa alussa?"
"Jaa,no kerro sitten?"Bruce käski ja teki u-käännöksen saman tien ja palasi muiden luo.
Irene tuli kanssa ja istahti Topin viereen sitten.Se katsoi kaikkia ja huomasi niiden ilmeestään että he halusivat kuulla hänen asiansa heti.
Irene rykäisi ensin ja aloitti sitten:
"Tota,asiani koskee minua...".
"Niin?Mitä susta?" Topi kysyi asian väliin varovasti.
"Olitte oikeessa siinä ettei se vikinä mistään ulkoa kuulunut.Sori jos väitin vastaan siinä...?"
"Ei se mitään, saat anteeksi siitä,mut haluamme kuulla todellisen syyn siihen nytten?"
"Tota...olen sen takia sairaana ollut koska...".
"Sano nyt vaan,kakista ulos suoraan vaan".
"Koska...olen... saanut pojan". Irene sanos viimein.
"Täh,pojanko...?"
"Tarkoitatko että olet saanut pennun?"Topi kysys heti Brucen perään.
Irene nyökkäsi varovasti.
"Vau,ihana kuulla,saadaanko me nähä se?"Aurora kysys iloisena.
Irene nyökkäsi ja kävi hakemassa pennun.
Palattuaan pentunsa kanssa takaisin muut tervehtivät pientä pienokaista heti.
"Hei pikkuinen". Aurora sanoi.
Pentu ei sanonut mitään,piiloutui heti äitinsä selän taakse ja kurkki sieltä vieraita päin.
"Se on vähän arka". Irene sanoi hymyillen.
"Sen kyllä huomasi".Topi myönsi siihen.
"Mikä sen nimi on?"Aurora kysys varovaan sävyyn.
"Olli".Irene vastasi.
"Kiva nimi?"
"Ohan se juu,itse keksisin nimen sille".
"Aijaa,kiva,sopii sille tosi hyvin".
"Jeps.Tota,mun pitää lähtee hakemaan sille ruokaa,että passaisko jos te kattoisitte
Ollin perään sillä aikaa ku olen poissa".
"Joo,kyl se käy,me lupaamme kattoa sen perään".
"Kiva,en viivy kauan?"
"Selvä".
Sitten Irene loikkasi pesäluolasta ulos.
Muut juttelivat sillä aikaa Ollin kanssa.
Olli tärisi kokoajan.
"Älä pelkää Olli,emme tee sulle mitään pahaa".Aurora rauhoitteli tätä sanoen.
Olli kuuli sen mutta ei rauhoittunu.Se odotti äidin paluuta kovasti.
"Äiti tulee ihan kohta".Topi sanoi pennulle.
Sen jälkeen pentu alkoi vikistä.Se lysähti makaamaan mahalleen ja katseli pesän
seiniä sekä kattoa uteliaana.
"Taidat olla utelias?"Bruce kysyi pennulta iloisena.
Pentu kuuli sen ja nyökkäsi siihen.
Aurora,Topi ja muut hämmästyivät heti huomattuaan Ollin nyökänneen Brucelle.
"Se nyökkäsi sulle?"
"Niihän se teki juu".
"Miksi?"
"Jaa-a senku tietäis".Bruce totesi naurahtaen siihen.
"Uskomatonta.Sanonpa vaan".Topi sanoi ja katsoi Aurooraa.
Aurora nyökkäsi siihen.
Pian Irene tuli takaisin kantaen hiirtä suussaan.
"Tässä Olli".hän sanoi kun oli laskenut hiiren raadon Ollin etujalkojen eteen.
Olli haisteli hiirtä ekaksi mutta huomattuaan sen haisevan hyvälle ja herkulliselle se päätti alkaa heti sitä syömään.
Kun hiiri oli syöty pentu puhdisti kielellään suupieliään.
"Oliko hyvää?"Bruce kysyi siltä.
Pentu nyökkäsi.
"Ok,no hyvä sitten".
"Taidan viedä Ollin nyt päiväunille".
"Okei,tuu takas sitten".
"Tulen tulen".Irene lupautui ja otti Ollia niskanahasta kiinni ja lähti viemään sitä nukkumaan.
"Söpö toi Olli.Eikö?"Topi kysys muilta.
"Juu oli,pidin siitä kovasti".
"Mä myös".Aurora totesi kanssa.
Irenen palattua Bruce kysyi:
"Nukahtiko pikkuinen?"
"Juu".
"No hyvä".
"Mikset heti pystynyt kertomaan pennustas?"
"Jaa-a,enpä tiiä,ehkä en uskaltanu vaan sitten".
"Uskaltanu,tosa ei ollu mitään pahaa mielestäni,ihan normaalia".
"Niin mustakin". Topi myönsi kanssa.
"Ok,no ehkäpä,mut tuli yhtäkkiä sellanen olo vaan alussa ku näin teijät ekan kerran pesääni sisään astuvan". Irene totesi.
"Niinku millanen olo?"
"No sellanen olo että ketä noikin mahtavat olla".
"Jaa,etkö oo ennen meitä nähnyt?"
"En,mitä nyt tänään ekan kerran". Irene totesi nauraen siihen.
"Ok.No sun täytyy tulla meitä kattomaan tonne Kettulaaksoon vaikka Ollin kanssa
joku kerta niin pääset tutustumaan Helenaankin,Repoon,Assiin,Midnightiin sekä muihinkin jäseniin?"
"Joo,täytyy tulla täsä piipahtaa lähiaikoina".
"Kiva,oot tervetullut sinne meinaa?".
"Jaa,kiitoksia vaan".
"Ole hyvä.Mut nyt me taidetaan tästä häippästä ja palattava takaisin kotio".
"Okei,mutta tulkaa taas uudelleen käymään,olisi meinaan kiva jos tulisitte".
"No,katotaan,saatetaan ehkä tullakin,mutta tuu sä seuraavalla kerralla tonne Kettulaaksoon,näkisit senkin paikan?"
"Ok,Yritän tulla".
"Kiva,päivänjatkot sulle sitten ja Ollille".
"Kiitos,teille myös?"
"Kiitti". Mikael vastasi siihen.
Sitten he hyvästelivät Irenen ja poistuivat sen jälkeen pesästä.
Matka kotiinpäin alkoi.